Kohta on joulu...

.... ja joulukalenterin täyttö aika on ollut. Kummipoika sai jälleen joulukalenterin pussit täyteen herkkuja. Toivottavasti vain pussit pysyvät aattoon saakka, sillä kuulin pienen vinkin siihen , että pientä levottomuutta on ollut ilmassa.
Oman tytön joulukalenteri on kyllä vielä täyttämättä, mutta kun meillä on ollut vähän kiukuttelua, niin olen sanonut, että ei tipu kalenteriin pusseja ollenkaan.... pitää vielä muutama päivä seurata paraneeko kiirit...sitten voi ehkä jotain pusseihin ilmaantua...

Sitten on valmistunut muutamat joulujututkin, mutta niistä ei sen enempää...kuvat laitan tänne ja luotan siihen, että lahjan saajat eivät osaa käydä nyt täällä vaklaamassa :o)... ja sitä paitti, eihän kukaan tiedä mitä saa, kun niistä ei mainita sen enempää...



Ja lisäähän niitä joululahja juttuja on teon alla ja vielä osa on suunnitteillakin.

Töissä on ollut aika kiirettä, niin ei ole ihan joka päivä edes jaksanut mitään puuhastella.

Onpas ollut vipinää ja vilskettä...

Onpas totta tosiaan ollut menoa ja meininkiä... tavaroiden muuttamista paikasta toiseen, uuden työpaikan haastattelut, opiskelupaikalla muutaman päivän oleskelut... ei ole kovin paljon ehtinyt kotona majailla...

Viime viikolla kävin työpaikka haastattelussa ja sain samana päivänä tiedon, että olen saanut sen paikan. Olin ihan sanaton. Kappas vain, se kävinkin nyt näin helposti. En sitten ehtinyt edes kortistoon ilmottautua.

Alkuviikko onkin sitten menny opiskelupaikkakunnalla ollessa. Jotain sain kotia tuotavaksikin.

Me teimme valmiiksi aamutossut. Ihan omilla kätösillä tehdyt punaiset tossukat. On ollut todella suuri yllätys kuinka suuritöisiä on tälläiset tossut. Ja vielä suurempi yllätys on ollut se, että kuinka monta työvaihetta on sitten normi kengässä... todella pikku tarkkaa, mutta ihan mielettömän mielenkiintoista. Täysin uutta ja erilaista mitä on koskaan nähnyt ja kokenut.

Tänään olen ollut aika väsynyt, kun eilen ajoin pilkkopimeässä, vesi-rapa kelissä kotia koulupäivän jälkeen (8h). Toivottavasti jo ensi kuussa on lunta maassa, että edes auton valot näyttävät jonnekkin. Nyt ei niistä juuri ollut mitään apua... pissapoikaankin piti lisätä vettä puolessa matkaa.

Tänään kävin kampaajalla. Leikkautin hiukseni ja värjäsin. Samalla laiton kulmani. Nautinnollinen päivä.
Sieltä sitten meninkin suoraan uuteen tulevaan työpaikkaan tutustumaan, koska maanantaina työni sitten jo alkaa. Nyt on sielläkin katsottuna työvaattet valmiiksi ym. Mielenkiintoista sekin.
Uudet tuulet siis puhaltavat täällä.

Mutta nyt odotan vain ja ainoastaan sitä, että tulisi lumi maahan jo.

Viimeistä vapaa päivää...

... tässä vietän tuikkujen ja kynttilöiden loisteessa . Huomenna olisi sitten taas jo työpäivä.
Aamulla kun heräsin sytyttelin heti tuikut ja kynttilät palamaan. Istuin vain pirtissä ja nautin olostani. Tästä onnellisesta olotilastani. Kuinka en ole tätä tilaa ennen oivaltanut? Tai olenhan minä toki sen oivaltanut ennenkin, olen sen vain unohtanut muutamana viime vuonna. Mutta onneksi löysin sen olotilan nyt uudelleen. Ja sen olen luvannut itselleni, että tästä en nyt enää luovu. En minkään työn takia enkä minkään muunkaan vuoksi! Kukaan muu ei voi minusta huolehtia ellen itse huolehdi.

Olen jopa leiponut pitkään, pitkään aikaan. Ja sekin tuntui niin mukavalta hommalta. Vielä jokunen viikko en olisi voinut kuvitellakkaan, että jaksaisin alkaa jotain korvapuusteja väsäämään...ja pah.... mutta nyt. Se oli todella mukavaa. Tein korvapuusteja, sämpylöitä ja tälle vuodelle ensimäiset tortut, kylläkin en luumuhillolla vaan marjahilloilla...ja mistähän sekin johtui, että ne maistuivat todella hyvälle :o)

Vielä jäi pakkaseen pantavaakin. Kaikkia ei jaksettu syödä :o). No onneksi on nyt vain neljä työpäivää ja taas on vapaata, niin sittenhän sitä voi taas alkaa leipomaan jotain. Tässä suunnittelinkin, että jospas alkaisi käymään ammattikouluaikaisen reseptivihon läpi. Tekisi järjestyksessä kaikki ruoat ja leipomukset läpi...tulisi kyllä vähän vaihtelua tähän arkiseen rutiniin :o)
No se jää nähtäväksi miten siitä suoriudun ja saanko aikaiseksi moisen homman.

Viime yövuoroissa sain neulottua parit sukat valmiiksi. Tänään vain päättelin ne aamutuimaan.


Olen saanut aikaseksi tehtyä myös hegsakoneja jonkunverran. Hitaasti se etenee, mutta se onkin se ikuisuusprojekti :o)

Vilautan myös kuvan minun opiskeluhommistani, mielenkiintoista puuhaa... siitäkin olen innoissani ja mielelläni siellä kuljen kerran kuukaudessa vaikka matkaa on useampi sata kilometriä...

Parin viikon päästä menen käymään taas mutkan ...silloin saan jo jotain valmista kotia tuomiseksikin... :o) jee jee....

Tälläisen koneen hain eilen anopilta " lainaan"... tällä nyt pitäisi alkaa sitten tekemään ns. kotiläksyjä. Saa nähdä kuinka alkaa homma käyttämään.
Onhan noita muutama polkuompelukone jo kyllä ennestäänkin. Mutta aina yksi mahtuu joukkoon jos se on varsinkin erilainen kuin mitä ennestään jo on :o)

Mutta nyt pitää alkaa tekemään jotain kotihommiakin, muuten menee vapaa päivä ihan hukkaan :o)

Pakkaset lähenee ...

... ja se ei kyllä minua haittaa ollenkaan. Toissapäivänä oli jo maa valkoinen. Ihanaa! Mutta harmi, kun se sulaa aina pois.
Kesärenkaat on kyllä vielä autossa alla ja niillä pitäs tämä yksi työreissu vielä selvitä. Varovasti häätyy liikkua.

Taas on yhdet sukat valmistuneet kukkaketolangasta. Nyt oli vuorossa tuo violetti väri.


Seuraavat taitavat olla punasävyisiä... Puikolla on kyllä myös vähän paksummasta raitalangasta tehdyt sukat. Olen monesti miettinyt, että mikähän näissä villasukissa on niin mukavaa tehdä? En ole löytänyt mitään järkevää selitystä, mutta aina jos on sellainen tunne että pitäs jotain neuloa , niin kappas vain kohta on puikolla sukat tulossa.... :o)

Nyt olisi tässä tämä aamupäivä ihan luppoaikaa. Olen menossa illaksi töihin ja olen venytellyt vain sängyssä tähän asti, mutta nyt alkoi jo kyllästyttää. Täällä asunnolla vain ei oikein ole mitään sellaista järkevää tekemistä. lenkillehän tuota olisi voinut lähteä käymään, mutta unohdin lenkkikassin kotiin....joten ei ole oikein kampetta millä tuonne juoksemaan lähtisi. Pitää vain nyt tyytyä jouten oloon.

Olen tehnyt isoja päätöksiä taas elämässäni. Olen sanonut itseni vihdoin ja viimein irti siitä vakkarityöstä. Nyt uskalsin sen tehdä! Hyvä minä! Olen oikein tyytyväinen itseeni.
Olen myös sanonut tänne toiseen työpaikkaan missä nyt olen väliaikaisesti, että en jatka työtä täällä tämän listan jälkeen vaan palaan kotimaisemiin. Luotan nyt siihen, että saan sieltä lomituksia ja ehkä/ toivottavasti myös jossain vaiheessa vakipaikankin.
Tätäkin päätöstä helpotti osin se, että tämä meidän pieni kämppä jossa kortteeraamme menee vuoden vaihteessa remontiin ( putkiremontti), niin ei olisi asuntoa täällä työpaikakunnalla ja talvella kolmivuorotyötä tehden on yli 100km työmatka turhan pitkä varsinkin talvi aikaan.
Jotenkin olen nyt helpottunut, vaikka samalla myös olen hyppäämässä täysin tuntemattomaan...

Mutta pakko on luottaa joskus omiin vaistoihin!

Ruska on mennyttä ...

...enää vain ihan muutamissa puissa on muutama keltainen lehti jäjellä. Mutta ei se haittaa! Nyt voi hyvillä mielin laittaa jo kynttilöitä palamaan, niin ulos kuin sisällekkin. Ja alkaa odottelemaan talvea ja joulua.

Joulu menee aika todennäköisesti kokonaan töissä, mutta ei sekään taida juuri haitata. Se on vain yksi joulu muiden mukana. Voihan sitä joulua viettää perheen kanssa vaikka tapanina tai vaikka välipäivinä. Sehän on vähän miten sen asian sopii. Joulupukkikaan kun ei enää meillä jostain syystä edes käy ;o)

Neulepaita on muuten valmis, mutta napit puuttuu. Siitä yritän saada kuvan aikaiseksi seuraavaan kertaan sitten.
Nyt olen ahertanut toista neulepaitaa. Löysin langat, siis tosi, tosi, tosi vanhat tekokuitulangat varaston pohjalta ja päätin sinnillä nyt tuhota ne pois kulkumasta. Saa nähdä mikä siitä sitten loppupeleissä tulee. Mitään mallia ei sen kummemmin siihen ole. Omasta päästä sen teen ja todellakin hyvin yksinkertaisen. Sileää neuletta, kun se lanka on niin"itaraa" kudottavaa. Kokoajan menee sääpuoleen...todella työläs kudottava ja toisaaltaan inhottava. Mutta nyt olen päättänyt, että joko ne langat lähtee suoraan kaatopaikalle tai sitten nyt ne kudotaan pois....katotaan kummin käy loppupeleissä.

Tässä yks päivä kävin yksin kaupungilla ja eksyin halpahalliin...ja eihän siitä taas tahtonut tulla mitään. Eihän sieltä reissulta koskaan tyhjin käsin lähdetä... tälläisen toin kotiin...


Ensin tarttui tuo tosi hellyyttävä nallekori käsiini. Siinä se sitten oli. En hellinnyt sitä enää laskea kädestä irti. Siinä se katsoi minua niin hellyttävästi, että vie minut kotiin.... ja pakkohan minun oli näin tehdä.
No sitten siinä ihan oudosti oli lanka hylly vieressä.... mutta enhän minä tarvi lankoja...mutta...mutta....mutta.... eihän nallekoria voi tyhjänä kotia viedä...jos otan vain ihan vain muutaman kerän....ja.....

No olihan siinä sitten niitä kynttilä hyllyjäkin.... no jos nyt sitten vain ihan pari pakettia..... :o) Kohtahan se on joulukin , niin hyötykäyttöön tietenkin...
Itseasiassa ostin myös isoja säästöpakkauksia öljykynttilöitä ja lyhtykynttilöitä, mutta kun halvalla sai ! ;o)

Tänään alkaa sitten taas yövuorot, joten loppuviikko menee työnmerkeissä ja välit nukkuessa. Ensi viikko alkaa onneksi vapaa päivillä. Niitä odotellessa.... heippa!

Ihana syksy...

Tässä pitää vain ihmetellä, että missä nämä viikot menee... ei tahdo perässä pysyä. Nyt on ollut onneksi tosi kivoja ilmoja. Ihanan raikkaita syysilmoja. Eilen vain satoi, mutta sekin kuuluu minusta syksyyn ja siitäkin voi nauttia. Tekee silloin sisähommia. Ja jos ei muuta, niin voi vaikka hyvällä omalla tunnolla laiskotella ne päivät :o)

Viime viikonloppuna kävimme vaeltelemassa. Reissu oli todella onnistunut. Ilma suosi ja retkieväät maistuivat todella hyvälle. Ja mikäpä se makkaranpaiston yli menisi metsäretkellä. Siihen kun vielä juopasee kuumat kaakaot / kaffeet, niin ei kait sen parempaa voi ollakkaan.

Tässä pari kuvaa sieltä meidän reissusta :



Ruskasta vain ei ole enää kovinkaan paljon jäljellä... Lehdet ovat pudonneet kuivuuden takia suurimmaksi osaksi pois tai ovat muuttuneet ruskeiksi koppuroiksi.

Eilen sitten innostuin laittamaan talon teranssin jo syyskuntoon. Nyt jo haluttaisi laittaa tuohon korkeaan lyhtyyn valot, mutta taitaa olla vielä liian aikaista...jos nyt malttais vielä pari viikkoa. Eiköhän sitten ala illatkin olla jo niin pimeitä, että valot alkavat näyttämäänkin jo joltain. Nyt on vielä niin valoisat illat, ettei vielä oikein tunnelmaan pääse.

Hih, hih... ikkunasta pilkottaa styrox levy...siinä on venymässä neulepaidan osat. Mutta kun tuo levy pitää aina nostaa lattialta korkealle, ettei meidän pikku koiruliinit ala niitä nyppimään. Ne nuo nuppineulat kun niin kiinnostaa kovasti... :o)

Töissä ja varsinkin yövuorossa olen neulonut sukkia. Kaikki on vielä päättämättä.... minä kun sitä niin vierastan. ... mahtaako olla hyvä tekosyy, että saa aina aloittaa vain uuden työn?

Olen aikonut neuloa tuosta Kukkaketo langasta jokaisesta väristä sukkat. Minusta näissä on ihan huippusievät värit... tuo sininen lanka on ihan muuta lankaa, en edes muista mikä lanka tuo oli. Oli ilman vyötettä... nyt minulla on lilat puikoilla ja seuraavaksi ajattelin ne siniset...sitä punaista lankaa pitää hankkia seuraavaksi... eli suunnitelmia on..mutta onneksi on noita yövuorojakin.

Olen myös tehnyt aina välillä noita heksagonejakin...mutta ne tuntuu edistyvän niin kamalan hitaasti. Mutta se pitää vain itselle takoa mieleen, että siinä on niin paljon sitä näpräämistä ja monta vaihetta...mutta kun ei tahdo aina muistaa ja malttaa....senkin iäisyysprojekti! Kaikkeen se ihminen alkaakin ;o)

Tänään ajattelin kuitenkin saada neulepaitani hyvälle mallille. Kauluksen olen siitä purkanut jo kahteen kertaan, jos se nyt sitten jo alkaisi onnistumaan...

Se on syksy tullut nyt...

Eilen piti auton ikkunat rapata töihin lähdettäessa. Eli voi sanoa, että on syksy!
Minusta tänä vuonna ei ole oikein komeaa ruskaa, koska on ollut niin kuivaa, että lehdet menevät ruskeaksi ja tippuvat pois niine hyvineen. Mutta toki vähän on keltasuuttakin havaittavissa.

Monenlaista hommaa on ollut ja ei kovinkaan paljon ole valmista tullut. Tämän taulun olen kehystänyt. Tulokseen olen tosi tyytyväinen.

Kiireistä, mutta mukavaa....

Niin se aika vain menee... Tässä välissä on tapahtunut vaikka ja mitä. Elämä on ollut tosi kiireistä, mutta niin mielenkiintoista ja mukavaa.

Olen nyt vihdoin saanut sen kakkosasunnonkin joten työmatkat helpottuu. Ei tarvi enää ajaa iltavuorosta kotiin, kun on aamuksi meno eikä yövuorojen välissä...

Mutta sellaista vipinää on tosiaan ollu, että ei ole kovin kerennyt keskittyä mihinkään oikein kunnolla. Muta eiköhän se tästä nyt ala tasottumaan, luulen mie.

Pienen lanka hankinnan ole kumminkin tehnyt ale korista...ja siitä on neulepusero jo tuloillaan. Mutta vasta alkutekijöistä.


Laitanpas tässä muutaman kuvan, kun kävin isännän kanssa viettämässä yhden vuorokauden Rokuan kylpylässä. Se on keskellä ei mitään. Keskellä metsää, kaukana kaikesta. Mutta kivat ulkoilu maastot siellä kyllä oli. Jos ei isännällä olisi siellä ollut koulutuspäivää, niin tuskin olisi tullut sinne koskaan lähdettyä. Mutta tulipahan se nyt koettua sekin paikka. Uimassa käytiin ja saunottiin. Aamupala oli meleko köykänen. Jotain sieltä uupui, en kokenut sitä mitenkään hyväksi enkä täyttäväksi.... en oikein tiedä mikä siinä mättäsi...

Siinä oli tuollainen pieni vesistö, jonka ympräillä oli päällystetyt kävelyreitit että pyörätuolilaiset pääsivät sen kiertämään.


Hyvin oli laittettu kaikki kodan ympärykset ja laavupaikat ajatellen vaikeasti liikkuvia ihmisiä.


Sitten lopuksi kuva vielä minun iki ihanista kokeiluista.... vihdoin ja viimein alkaa kypsymään minun kasvattamat paprikatkin... ja omenapuu on tehnyt muutaman tosi hyvän makuisen omenankin. Maistiaiset on siis saatu. Oravat tai jotku muut kilpailijat ovat vieneet kyllä muutaman, mutta ehkä ensi vuonna saadaan sitten satoa enempikkin. Mutta alku on hyvä ja lupaava.

Tälläistä tällä kertaa. Ehkä kohta tulee jotain käsitöitäkin kerrottavaksi.

Muutosten tuulet puhaltaa...

...vihdoinkin. Olen nyt saanut toistaseksi olevan uuden työpaikan. Olen hakemassa toiselta paikkakunnalta kakkosasuntoa. Olen lähtemässä hakemaan toista autoa meille Vaasasta. Olen jäänyt omasta työstä virkavapaalle, olen saanut virallista tietoa uudesta opiskelupaikastani....

On ollut melkoista vipinää ja vilskettä nämä viime ajat. Samalla hetkellä kun sain tietää, että saan sen uuden työn, niin minä "aloin taas elämään"! "Masennuksen poikanen" hävisi välittömästi. Itsetuntoni nousi välittömästi. Olin jo osittain heittänyt toivoni kankkulan kaivoon, etten enää koskaan kelpaisi mihinkään muualle töihin ja joutuisin olemaan loppu ikäni tuossa työssä, josta olen niin kyllästynyt, että aivan ahistaa, kurkkua kuristaa...
Mutta nyt elämä näyttää taas niin valoisalta. Ja toivottavasti jatkuukin ja olen tehnyt oikean valinnan. Mitä ei sitten tarvitse joskus katua. :o)

Olen kyllä osittain jo alkanut tekemään tuntitöitä siellä uudessa paikassa, vaikka virallisesti työni alkaa 1.9. Mukavaa tutustua asiaan rauhassa ja nyt seuraavat työvuorot viikonloppuna kannan jo täyden vastuun tehtävästä. Toisaaltaan jänskättää ja toisaaltaan olen ihan innoissani.

Asunnon metsästys on vain takkuillut todella paljon. Tänään on taas yksi mahdollinen asunto, josta kuulen sitten myöhemmin, toivottavasti jo tänään! Vuorotyötä kun tekee ja työn ja kodin väliä on yli 100km, niin toivon todella, että saan sen asunnon nopeasti. Hirvittää ajaa yövuoron tai iltavuoron jälkeen kotiin nukkumaan.

Huomenna tosiaankin lähden hakemaan Vaasasta asti kakkosautoa. Se on täysi yllätys minkäkuntoinen se on ja onko se hintansa väärti. Toivottavasti se on kumminkin sellainen joka tulee kotia asti.

Viime viikon loppupuolella sain myös tiedon uudesta koulupaikasta, joka alkaa 12.9. Sitä suoritan työnohella ja se on sitten taas Kankaanpäässä, eli toisella puolen Suomea. :o)

Nyt tuntuu, että elämä alkaa taas olla omissa mukavissa uomissaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Käsitöitä olen tehnyt todella vähän.
Sain kuitenkin tässä kasattua jo vuosia sitten aloitetun puuvilla neuleen. Päällä se on ollut jo useaan otteeseen ja on oikein mielyttävä päällä pidettävä.

Olen taas iltaisin ahertanut niitä heksagoneja sen mitä olen jaksanut.
Nyt kun alan tekemään vuorotyötä ja todennäköisesti yövuorot ovat rauhallisia, niin saattaa alkaa jotain valmistakin tulemaan.
Mutta sen näkee sitten kun on ensimäiset yöt valvonut. Aikaisemmasta valvomisesta taitaa ollakkin lähes 13 vuotta :o)... mutta jännityksellä odotan kuinka muoriskan käy...

Tänään täytyykin laittaa aikaisin nukkumaan, koska herätyskello taitaa pärähtää aamuyöllä 04. Olisi tarkoitus lähteä ajoissa liikkeelle , että ehtisi illaksi taas takasin kotiin.

Viimeinen lomaviikko...

...on menossa jo hyvää vauhtia. Kyllä vain voisi jatkaa vaikka toisen mokoman tähän perään. Mutta kaikki hyvä kai loppuu aikanaan.
Tässä toissapäivänä tuli mieleen, jopa jo syksy. Se ihana illan pimeys, ilman raikkaus ja kynttilöiden polttaminen :o). Minä tykkään, että on kaikki ne neljä vuoden aikaa ja kaikki vielä selvästi. Jotenkin sitä aina alkaa jossain vaiheessa odottamaan seuraavaa vuoden vaihdetta. On se niin jännää kumminkin. Ja ehkä sen vuoksi nämä vuodet meneekin niin nopeasti.

Muutenkin viikot vierii kamalaa vauhtia.
Arvatkaas missä on viimepäivät menny?.... tässä...


Olen viimepäivinä pakastanut mansikat talvea varten ja keitellyt raparperit mehuksi. Niinpä häätyi ostaa pakaste pulloja kaupasta lisää.
Tuli kyllä tosi hyvää mehua raparpereistä ja siihen kun lisäsin joukkoon nuo pienet riepu mansikat :o)...nam, nam...mutta nyt ihmettelen sitä, että kun alkaa olla nyt jo taas pakaste täynnä ja sadon korjuu loppupeleissä vasta alussa, niin ..........mihin saan ne kaikki mahdutettua taas??? Viime talvena ei pakasteen antimet paljon kuluneet, kun pojat oli armeijassa.... Ehkä ei tänä vuonna kannatte niin paljoa sinne edes ajatella laittavansa.

Käsitöissä olen ahkeroinut "sinnillä " yhden kauan kesken olleen ristipistotyön. En tiedä, miksi se on aina jäänyt vain tuonne laatikon pohjalle odottamaan aikaa parempaa. Nyt sitten päätin tehdä sen todellakin sinnillä. Muutaman päivän istuin tiukasti peffa tuolissa ja pistelin mökillä sen loppuun.

Pitää jossain vaiheessa se viedä kehystämöön. Minulla taitaa olla laatikossa toinenkin työ joka kaipaa kehystämistä...pitääneekin vähän katsastaa sinne laatikkoon ennen kuin lähtee kaupunkiasioille.

Sitten tässä eilen illalla mietin, että missä se on nämä illat menny. On tunne taas, ettei ole saanut oikein mitään aikaseksi...mutta sitten hokasin, että olenhan minä illat istunut neula ja lanka kädessä ja ommellut käsin.... mutta kun se on niin näkymätöntä hommaa. Astiassa palaset näyttävät todella runsaalta ja sitä kuvittelee, että on todella ison työn ainekset jo kasassa. Mutta totuus tulee esille, kun niitä sitten alkaakin kasaamaan hieman isommaksi palaksi....

Näitä olen siis pistellyt. Laatikossa palasia näytti olevan tosi ruhtinaallisesti.... heh heh ...eikä niitä sitten loppupelissä ollut tämän enempää. No nyt teen sitten vain lisää monen monta iltaa vielä. Tässä kuvassa nämä palaset ovat vain nuppiskoilla kiinni tyröksissä, ei siis missään järjestyksessä... minulla on iiiisssoooo haave näistä :o)... haluaisin tehdä näistä joskus sängynpeiton tai torkkupeiton, mutta................... saa nähdä ?????
Yksi kuuskulmio on n. 3cm halkasijaltaan, eli aika kauan saa näitä siihen haaveeseen pakertaa.
Nyt vielä kun pistin neulalla oikein makeasti tuohon kynnen alle kerran ja kynnen sivuun kerran, niin on keskisormi aikalailla arkana. Sitä kun ei osaa tuota sormustinta oikein käyttää, että suojaisi sormiaan.

Tälläisiä juttuja tällä kertaa :o)

Kesälomareissu...

...on nyt sitten tehty. Reissu oli muuten täysin onnistunut paitsi, että neiti sairastui kaulaan ja puoleen päätä vyöruusuun ja jouduttiin heti alkutekijöiksi lääkäriin. No onneksi ei kuitenkaan joutunut sairaalaan, vaan sai antibiootit mukaansa. Kovasti kipeähän lapsi oli, mutta särkylääkkeillä jaksoi sinnitellä tosi hyvin. Pääsi jopa katsomaan Sotkamon jymyn pesäpallo peliä, mitä oli odottanut koko alkukesän.
Uimaan ei nyt sitten päästy kertaakaan, mutta ei sille voi mitään. Pitää tehdä joskus vaikka Leville kylpylämatka , että pääsee polskimaan ja nauttimaan.

Sillävälin kun olimme reissussa oli minun omenapuuhun ilmestynyt punaposkinen omena....ihanaa, se tekee satoa sittenkin! Olin menettänyt toivon jo kun se on kukkinut monena kesänä, mutta koskaan se ei ole satoa tuottanut. Nyt siitä näyttäisi tulevan kymmenkunta omppua. :o)
Kovin kummosia käsitöitä en ole valmiiksi asti saanut. Ennen reissua tein kumminkin sen sangallisen korin, minkä aioin. Ja vieläkin jäi tuota kudetta...nyt saa kyllä se jäädä odottamaan aikoja parempia. Nyt en keksi mitään järkevää tehtävää tässä vaiheessa. Mutta jossain vaiheessa sillekkin sitten taas löytyy jokin juttu.

Ja pitihän minun vähän kumminkin reissusta jotain tuliaisia itselle ostaa...kuinkas muuten kuin pari lankakerää...


ja pari lehteä....


Näillähän se tämä loppuloma ainakin saa kulumaan. :o)
Vaikka olin kyllä tämän illan istumassa tuolla käsityöhuoneessa kangaspuiden kimpussa. Vedettiin isännän kanssa mattoloimi päälle ja sen jälkeen innostuin vielä niisimään ja vetämään kaiteeseen...huomenna jos laittas polkuset kiinni ja kokeilis vaikka jotain maton tapasta taas kutoa.
Huomenna on kyllä asiointi päivä ja lapsi tulee armeijasta viikonloppu lomalle, niin voi olla että ei ole aikaa moiseen hommaan...mutta sielläpä se sitten odottaa aikaa parempaa.

Sadepäivän virkkausta....

... se sataa sittenkin, kun sitä niin toivoin. Välillä nuo helteet riittävät ja sitä oikein toivoo sadetta. Nyt sitä sitten saadaan. Eli on saatu jotain valmiiksi kotonakin. Olen virkkaillut pari käsityökoria kudelmilleni. Mukavaa homaa, mutta aika raskasta sormilleni. Vielä jäi kudetta jäljelle, niin ajattelin tehdä kahvallisia muutaman...


Perjantaina ollaankin lähdössä kesälomareissuun Vuokattiin. Jippiii... mä pääsen kahtena iltana tansseihin. Perjantaina katsomaan Charles Plogmania Jormun lavalle ja Nappikselle lauantaina. Siellä taisi olla Marita taavitsainen jos oikein muistan. Se on minun kesäloman koho kohta....

Mutta nyt puuhaamaan jotain lisää...lomalla olo on mukavaa!

Päivän urakka....

Meidän tämän päiväinen operaatio muuttui yhtäkkiä suuren suureksi .... voih!


Meillä oli tarkoitus rapata vanha maali pois yläkerran teransseista ja alkaa ne maalaamaan uudelleen. Mutta toisin nyt sitten kävikin. Lahoa lautaa löytyi ... ja ei muuta kuin sorkkarauta vain käteen ja menoksi....

Koko kaidehan se nyt sitten menee uusiksi... eli huomenna on sitten matka laudan ostoon...

Mutta jotain kivaakin sentään. Tässä on pojan huoneeseen tehty farkkupala peitto. Olen oikein tyytyväinen tähän tuotokseen. Ja onhan tuossa kangaspuissa kudottu tuo villahuopakin omaa tuotantoa :o)

Ja ne toiset villasukatkin mitkä neuloin heti perään...

Sekä nämä kaksi jämäpaloista tehdyt pienet pussukat. Isompaan aion laittaa piiloon osan vetoketjuvarastostani. Pienempään en ole vielä sisältöä keksinyt, mutta jotain varmaan sinnekkin löytyy...

Loma on alkanut....

...vihdoinkin! Tänään on ollut ensimäinen lomapäivä.
Perjantaina kun olin viimeistä päivää töissä, niin otin jo vähän "förskottia" ja lähdin kahdelta kotiin. Tuli vähän pidennetty viikonloppu ;o)
Lauantai olikin sitten surkuhupaisa päivä. Ehkä työressi purkaantui?.... hih hih hih... heräsin aamulla vasta 9...klo 12 oli jo ekakertaa päikkäreillä. Vetaisin sellaiset "pienet" unoset, vain reipas 2h... väkisin välillä kömmin ylös...kunnes taas kl 16 alkoi jo niin väsyttää, että päätin pienet unoset vain ottaa... no, meni siinä taas reipas 2h... eikä taaskaan tuntunut yhtään missään ;o)... illalla klo 20 olin taas ihan kypsä sänkyyn, mutta nyt sinnittelin sentäs lähemmäs puoltayötä. Koko seuraavan yön nukuin niin hyvin, että aamulla nousin tosi virkkuna ylös ja lähdin koiran kanssa juoksulenkille :o)

Sunnuntaina sain paljon aikaiseksi. Ompelin pihamökkiin uudet verhot ja pöytäliinan. Suunnittelin myös, että tänä kesänä otan asiaksi ja hankin rottinki tuoliin uudet patjat ja päällystän ne.

Tässä kuva meidän mökistä. Meillä ei ole pitkä matka mökille. Ei tarvitse pakata laukkuja eikä autoa. Ei tarvitse välttämättä edes kenkiä jalkaan kun lähdetään mökkeilemään :o). Sen kun kävelee vain pihan poikki....


Tässä me kesäisin vietämme tosi paljon aikaa. Laitamme lähes kaikki ruoat täällä ja nautimme olostamme.

Ei sillä kyllä sitä joskus mekin haaveilemme, että olisi se kiva jos olisi mökki jossain. Voisi lähteä oikeasti mökille rentoutumaan. Mutta toisaaltaan kun sitä maalla asuu, niin ei sitä kaipaa sillälailla. Joskus voisi vastaavasti lähteä reissuun johonkin kaupunkiin.

Tässä mökin kukkaloistoa. Minä niin tykkään noista pelargonioista kesäikkunalla. Ne jotenkin kuuluu tänne maalle.

En sitten malttanut olla kutomatta koko kesää villasukkia, vaikka niin itselleni vakuutin...mutta kun se on niin mukavaa ajan vietettä...minkäs sille voi!
Ja sitten kun sitä vauhtiin pääsee, niin eihän sitä malta yhteen lopettaa. Nyt on jo toiset tulossa ja kolmanteekin on jo lanka ostettuna....hmmm....näin tässä aina käy :o)

Tänään kävimme kaupungilla asioilla ja poikkesimme kirjastossa samalla. Kuulin kaverilta, että Ottobreenillä on naisille oma lehti, niin pitihän se heti käydä katsastamassa....kolme lehteä lähti sitten kirjastosta mukaani. Ja nyt iski sitten valtava halu ja himo alkaa pitkästä , pitkästä aikaa ompelemaan itselle jotain vaatteita. Ideoita löytyi kyllä joka lehdestä... saa nähdä miten tässäkin sitten taas käy...

Loppuuko loma kesken vai miten menee...no ei mitään ressin poikasta tässä ole tarkoitus kehittää itelleni. Teen sen minkä ehdin ja viitsin. Ainahan unelmoida tekemisistä saa.
Nyt on kuitenkin huomisen tekemiset melko selvät. Ompelukone on mökin pöydällä auki ja huomenna pitää ne tuolien päällystykset hoitaa pois. Niissä se taitaa huominen päivä vierähtääkkin....

Kesää odotellessa

Kyllä se tuo aika vain menee ihan mahdottomalla vauhdilla. Nyt on taas mennyt kohta jo kesäkuukin. Vasta oli toukokuunn loppu. Ainakin on vettä satanut, sitä ei voi tänä alku kesänä valittaa yhtään. Sitä on tullut joka päivä ja ihan tolkuttomasti. Muutama päivä ennen sateita oli ihan helteistä ja ehdittiin jo ihokin ruskettaa. Niistä rusketuksista ei kyllä nyt ole enää mitään tietoakaan. Mutta eihän tässä ole kesälomakaan vielä alkanut, niin ei mitään hätää. Vielä viikko kärvistellään töissä ja sitten se alkaa.

Käsitöitä en ole juurikaan ehtinyt tehdä. Pihahommat sekä koti hommat ovat vieneet ajan ihan totaalisesti. Ihan jotain pientä olen saanut aikaseksi, kuten heksagonien tekemistä. Ja vaatekorjauksia, mitkä ovat jostain syystä olleet rästissä pitkään. Kun töissä niiden kanssa on päivittäin tekemisessä, niin omat korjaukset jäävät sitten aina vähän rästiin ;o)

Kun ei ole mitään kuvia käsitöistä, niin laitanpas muutaman piha kuvan tänne. Vesisade on piiskannut niistäkin suurimman osan ihan reppanan näköiseksi, mutta jospa ne tässä vielä virkustuisi, kun ilmat toivottavasti pian alkavat selkenemään.


Tässä on minun viime vuonna kunnostama vesiallas- kukkapenkki. Tänäkin vuonna laitoin siihen nuo orvokit. Ne olivat niin hyvät viime vuonna. Mutta nyt kyllä näkee miten vesisade on ne piiskannut ... :o(
Ja tässä on minun valtaisa kasvimaani.
Mutta suurin osa on jo niistä pinnalla. Ainakin salaatti ja nauriit ovat jo hyvällä vauhdilla. Laitimmaisessa rivissä pitäisi nousta kesäkukkia, mutta niistä ei oikein vielä saa selvää alkaako sieltä mitään nousemaan...

Ja tässä on sitten uusin tulokas. Tämän pitäisi olla sydämen muotoinen kukka penkki. Ja jos sitä korkealta katsoo, niin kyllähän se sen muotoinen toki onkin. Myös tähän penkin laitaan halusin vesiaiheen. Tuollainen pumppukaivo sopi minusta siihen oikein hyvin. Nyt nuo kukat vain ovat niin kamalan surkeita tuossa penkissä... osa on siirretty vanhasta poistetusta penkistä ja osa on ihan uusia pienen pieniä taimialkuja... mutta toivottavasti ne siitä vielä innostuu kasvamaan kun ilmat näilläkin leveyksillä alkaa lämmetä...

Kasvihuoneessa on sitten käynyt vähän epäsuotuisia vieraita. ... tänään menin katsomaan miten minun paprikani siellä voivat ja kasvavat...niin siellä oli vieraillut todennäköisesti jänöjussi...koska ne oli suurimmaksi osaksi jyrsittynä multaa myöden ;o(.. onneksi vielä sinne jäi muutama alku.

Kurkut eivät koskaan sinne asti edes pääseet. Ne lahosivat istutus purkkeihin jo sisällä. Minusta ei siis tule kurkun kasvattajaa...hih hih...
Nyt me vain sitten jänöjussin kanssa kilpailemme niistä muutamista paprikoista....

Huomenna on sitten juhannus. Hmmm.... mitenhän sen viettäisi? Miehen kanssa kahdestaan kotona kun ollaan. Jos ei sada vettä istumme todennäköisesti pihamökissä ja jos sataa, niin sitten me istumme todennäköisesti pirtissä.... mutta aina on jotain mukavaa käsityötä odottamassa.

Ainakin on pari verhokangasta josta voisi tehdä verhoja... sitten olisi parit tilkkutyöt kesken... sitten tekisi mieli jo kokeilla yhtä villasukka mallia...sitten ois kiva tehdä vaikka ja mitä.
Joten se ei haitaa yhtään, että olemme kahdestaan kotona ja sataa vettä. Puuhaa ja ennenkaikkea mielekästä puuhaa kyllä löytyy :o)

Mutta toivotan kaikille oikein hyvää juhannusta!

Aika menee....

...ihan älyttömällä vauhdilla eteenpäin. Kohta alkaa kesäkuu ja jotenkin tuntuu, että itse vielä on ihan kevät tunnelmissa. Liekö vaikutus sillä, että täällä on ollut ihan mahdottoman kylmiä ilmoja, on satanut vettä tai sitten on tuullut paljon. En tiedä....
Pihahommat ovat ihan alku tekijöissään. Onneksi nurmikot on nyt haravoitu, mutta kaikki kukkapenkit ja istutukset on vielä täysin tekemättä....

Minulla on ollut monenlaisia miettimisen aiheita tässä kevään aikana. Ja ne on osittain ressaneet minua. Mutta nyt olen tehnyt sen päätöksen, että jos ei joku asia minua miellytä, niin miksi tekisin sellaista. Yksi asia oli opiskelun lopettaminen Savonlinnassa. Viime viikolla sain vihdoin ja viimein ratkaistua sen ja laiton eropaperit menemään sinne. Ja ette usko, miten olin helpottunut siitä. Yksi asia pois mielestä.

Mutta tämähän ei tarkoita sitä, että heittäisin opiskelut pois...ei suinkaan, nyt vain suuntaan sen kiinnostuksen kohteen sellaiseen mikä minua kiinnostaa enempi. Eli käsityöpuolen ammattiinhan se edelleen liittyy. Ja työnohessa sitä alan syksyllä suorittamaan. Tämä koulutus mikä nyt on minulla alkamassa on ainutlaatuinen ja siellä koulussa opettaja tekee minulle ihan oman hopsin. Heillä ei nimittäin ole näin monimuotona ennen koulutettu. Jostain syystä he olivat nyt innostuneet asiasta, kun minä heille sähköpostia laitoin ja kyselin mahdollisuutta opiskella työnohessa..... ja voitte vain arvata olenko nyt innoissani siitä!
Syksyä odotellessa. Koulutuksen kerron sitten vasta kun se on 100% varmasti alkanut/ alkamassa.....siihen asti jännitystä elämään :o)

Työnhakuja olen myös tehnyt nyt taas , kun tuo työ alkaa taas tökkimään niin mahdottomasti.
Töistä kotiin tullessa olen jotenkin ihan kuitti, enkä tahdo jaksaa tehdä mitään....liekö piilotressiä... tiiä häntä.

En ole juurikaan mitään järkevää edes käsityörintamalla saanut aikaseksi.
Tämän pikku liinan olen virkannut ja sitä nyt mietin, että jätänkö sen liinaksi vai laitanko kelloksi?
Sitten kopioin näitä pikkuruisia juttuja...näitä olen leikkaillut iltaisin ja näistä on ajatus... ikuisuusprojekti ehkä, mutta ajatus kumminkin. Tavoite saada valmiiksi ennen eläkeikää...onneksi sinne on vielä paljon aikaa jäljellä. Mutta ei tule kiire kun asettaa pitkän aikatavoitteen....

Tämän punaisen langan sain nyt sitten loppumaan. Tein siitä vielä yhden kellon. Aika iso tästä tuli, mutta eipä tuo haittaa. Joskus jostain se paikkansa kyllä löytää tämäkin.

Tänään sunnuntaina meillä on siivottu ja järjestetty paikkoja. Jälleen kerran on todettu, että miksi ihmeessä sitä pitää kerätä tuota roinaa joka nurkkaan ja sitten ne pyörii ympäri taloa ja joka paikka on sitten sekasin....mutta ....

Nuorimmaisella on ensi viikko enää koulua ja sitten pääsee kesälaitumelle. On sen aikakin kyllä jo. Väsymystä on hänelläkin jo havaittavissa. Kumpa itselläkin alkaisi jo kesäloma. Mutta kuukausi pitää vielä jaksaa ahertaa.
Lämpimiä päiviä vain tässä alkaa jo toivomaan. Mutta ehkä se meillä juhannuksena sitten alkaa jo lämmetä ;o)

Ehkä se kesä tulee meillekkin...

Ehkä se tosiaankin tulee kesä meillekkin. Ilmat ovat olleet kyllä todella kylmiä ja koleita. Mutta tänään on poikkeus. Onhan nyt kyllä äitienpäiväkin ;o)
Ulkona kävästessä huomasin vesialtaan vierellä pienen sievän orvokin kukkivan täydellä tohinalla... tuli toive kesästä!
Nyt kohtapuolin pitäisi alkaa pihaa vihdoin haravoimaan ja muutenkin laittelemaan kuntoon. Uusiksi menee kukkapenkit ja piha nurmikkoakin pitää vähän paikkailla, kun on vuosien varrella painunut kuopalle.
Tänään kumminkin juhlitaan ensin oman äitini luona, sitten keskellä päivää voisi juhlia kotona, kunhan nuo armeijan veijarit nostavat päänsä tyynyltä. Iltasella on vielä käytävä anoppilassa. Jossain välissä oli myös tarkoitus käydä hautausmaat kiertämässä läpi ja viemässä sinne kynttilät palamaan. Eli kyllä ohjelmaa tälle kauniille päivälle on ihan kiitettävästi.


Kuvasin tuolla mökin pihalla nämä teelmykseni. Tein jämäpaloista kaksi pussukkaa sekä kehtoon nyt sen suunnittelemani peiton. Kehtoon olen myös virkannyt lakana pitsin. Pikku hiljaa kehtokin saa varustuksensakin.
Suunnitelmissa olisi alkaa virkkaamaan pihamökkiin verhot. Ehkä en kuitekaan kerkeä tälle kesälle saada kaikkiin ikkunoihin verhoja valmiiksi, mutta joskushan sekin on aloitettava ;o)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!