tiistai 16. syyskuuta 2008

PIF

Nyt kun olen itse saanut paketin PIF:istä Marilta, niin jatkan myös omalta kohdaltani tätä eteen päin. Alunperin tämä on kuuleman ollut pistelijöiden keskuudessa ja on luvattu pistellä jotain, mutta Marikin oli muuttanut tämän että "lupaan tehdä käsilläni jotain juttuja", niin tämä sopii minullekkin paljon, paljon paremmin.


Löysin tämän marinoma.vuodatus.net -blogista, ja päätin sitten osallistua, kun en ole aiemmin osallistunut.

PIF tulee sanoista "Pay It Forward", joka on suomennettuna "Anna hyvän kiertää", tai tällä nimellä se on blogeissa aiemmin kiertänyt. Jutun juoni on seuraava:

  • Lupaan valmistaa käsin jotain mukavaa kolmelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän viestiin.
  • Lahjan saat jossain vaiheessa seuraavan 12 kuukauden aikana.
  • Annat hyvän kiertää edelleen omassa blogissasi.

Joten jos kiinnostut tästä, niin laitappas viestiä tulemaan, niin panen mietintä myssyn päähän ja alan miettiä mitä kivaa se voisi olla.

Yllätys postia ja kudonta kokeilua

Eilen sain postin mukana ruskean ison paksuhkon kirjekuoren ja olin ihmeissäni. En siinä hytinässä edes ehtinyt lukea keneltä se oli kun jo olin avaamassa kirjettä....Sitten paljastui esiin sisältö. Arvasin heti, että nyt olen saanut paketin Marilta, kun osallistuin hänen blogissaan PIF:iin. Ja niinhän se oli.


Mari oli tehnyt minulle ihanat siniset sukat, juuri minun lempparisinisestä langastakin kaikenlisäksi. Kokokin oli ihan passeli. Kiitos, kiitos tosi paljon.

Tänään laahustin tuonne pihan perälle omaan käsityöhuoneeseeni ja yritin sielläkin viettää aikaani, kun ei tosiaankaan aika kulu nyt millään. Löysin sieltä nurkasta kahdet pienet kangaspuut, ajattelin kuvata ne ja laittaa nekin tänne. Jos joskus saisi niilläkin jotain tehtyä kokeiluja.


Tässä ylemmässä kuvassa on hieman isommat puut, pöytäpuut. Niillä ajattelin koeilla joskus jotain pientä poppanaliinaa ja kenties pellavaliinaa. Nämä puut vaativat vähän entrausta. Pitää hankkia kaie sekä tehdä vähän niisiä lisää sekä etupuuta vähän uudistaa tai tehdä kokonaan uusi, kun on niin kulunut. Nyöritkin ajattelin vaihtaa samalla. Ompahan sitten hyvä peli, millä tehdä kokeiluja.

Kun taas nämä puut ovatkin sitten minulle vähän mysteerit. Pienet ovat ja somat. Näihin ei tarvitse kuin vain laittaa loimi. Mutta mitä näillä tekisi, mihin näitä on mahdettu joskus käytää? Se on minulle mysteeri. Jotain kaulaliinaa ajattelin tässä koeilla tai jotain pientä....en tiedä vielä mitä...


Nappasin myös kuvan isoissa puissa olevasta huovasta. Sitä olen yrittänyt vähän kutoa, joka päivä ehkä noin 20cm. Sen enempää ei kädet anna tehdä. Siitäkin loppuaika on jo tuskaisaa. Mutta kyllä se siitä edistyy, pikkuhiljaa. Periksi ei anneta.
Huomenna olisi TAAS lääkärille meno, mitähän se nyt sitten sanoo?
Huomenna ajattelin mennä vähän kaupungille shoppaileen, tuli kirjakaupasta mainoslehtinen ja siinä oli jotain mielenkiintoista mitä pitää käydä vähän tarkemmin tutkimassa.
Ja onhan minulla vielä käyttämättä se pienen lankapuodin lahjakorttikin. Sielläkin voisi käydä. Työmaallakin ajattelin mennä piipahtaan. Huomiseksi on siis ihan mukavaa tekemistä ja päivä kuluu varmaan ihan kivasti.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Sairaslomalla kittuuttamista

Sairaslomalla oleminen on tosi pitkästyttävää, varsinkin kun ei oikein pysty mitään tekemään. Olen ollut nyt yli kaksi viikkoa sairaslomalla nivelsärkyjen kanssa. Ei oikein tunnu menevän ohi, mutta kai jotain jo selviää maanantaina, kun taas olen yhteydessä lääkäriini.

En ole oikein voinut mitään käsitöitäkään tehdä. Jotain pientä olen aina välillä yrittänyt, kun päivät tulevat niin mahdottoman pitkiksi. Olen päätellyt jotain valmiita töitä jne. Mutta kun ei sormet tahdo kestää edes kynää pitää kädessä, kun alkaa se kamala särky nivelissä.

Tässä on kuitenkin kuva, jonka olen tehnyt jo paljon ennen kuin jäin saikulle. En vain ole saanut kuvattua ja varsinkaan siirrettyä tänne blogiini. Neuloin meidän lähetin pikku prinsessalle, joka syntyi keskosena, tälläisen pienen pienen neuletakin myssyineen ja pikku riikkiset sukat. Neuleen koko on jotain 40cm:lle. Pienen pieni ja niin söpö.



Sitten sain tälläisen ihanan yllätyksen Jaanalta. En päässyt Topilaisten tapaamiseen, mutta olin saanut tälläisen avaimenperän siitä huolimatta. Kiitos Jaanalle. Niin mahdottoman kaunis, aivan olen sanaton.



Tälläiset sukat olen myös tässä hiljattain saanut neulottua. Lanka oli aivan ihanaa neuloa. Samoin väri oli just mun sininen, mukana hieman vihreää. Mutta olin tosi pettynyt siihen, kun aloin neulomaan ensimäisen sukan jälkeen toista, niin ei raidoitus lähtenytkään samanlailla kuin ensimäisessä sukassa. Koetin vaikka minkälaisia vippaskonsteja, mutta ei. Värit tuli yhteen lönttiin aina. Välillä kerin jopa langan ja aloin neuloa loppupäästä, jätin pätkän neulomatta ja tein jos jonkinlaisia konsteja tuloksetta. Meinasin jo heittää kuikkaan koko sukan. Sitten yks päivä päätin, että teen yösukiksi. Eihän niitä kukaan käy katsomassa peiton alla, nukkumatti korkeintaan ja luultavasti se ei siitä kenellekkään mainitse.



Tässä muutkin päätellyt sukat. Vihdoin ovat kuitenkin käyttö valmiina.



Tästä saunasetistä olen oikein tyytyväinen. Tähän kuuluu vielä laudeliinakin, mutta olen sen unohtanut kuvata ja se on ollut jo käytössä, niin en viitsi sitä enää kuvatakkaan. Nämä ovat tehty ikivanhoista puuvilla- ja kalalangoista. Ensin vähän epäilin niiden toimivuutta, mutta toimivat tosi hyvin. Saippuapussiakin olen testaillut ja se toimii kyllä loistavasti. Olen ajatellutkin, että näistä saisi hyvin joululahjoja ja samalla saisi käytettyä ikivanhat puuvillalangat hyötykäytettyä.


Tässä vielä lähikuvassa tämä saippuapussi.


Tässä vielä kuva pikku neidin sormesta, kun neiti ompeli niin innoissaan minun paffillani kuvio-ompeleita ja iikk....äitiiii....kurkku suorana neiti huusi...neula oli lävistänyt hänen sormensa. Neula törrötti toinen pää kynnenpäällä ja toinen pää toisella puolen sormea....ja olihan se varmaan kipeä. Mutta onneksi äiti on niin, niin pätevä, että osasi poistaa neulan ja saada vielä hysteerisen lapsen hengittämäänkin ihan rauhallisesti, että selvittiin siitäkin vielä ihan hyvin. Haavakin saatiin sidottua ja trauma käsiteltiin, jotta seuraavana päivänä voitiin sitten taas ommella iloisin mielin. Eli ei jäänyt mitään traumaa kokemuksesta. Ja paffi saa taas kyytiä. Se on hyvä se.


Tässäpäs oli tämän kertaiset tarinat ja kuvaukset. Ei ole paljoa valmista tullut. Ensi viikolla alkaisi sitten taas ne vahus-ja seniorityön erikoistumiopinnot, niin ei senkään puolesta kovin paljoa ehdi käsitöitä puuhailla, vaikka koparat kuntoon tulisikin. Mutta aina kaiketi jotain pientä täytyy tehdä, että mieli pysyy virkkuna. Ei koskaan ole niin kiirettä, etteikö jotain ehtisi tehdä.
Laatikossa olisi monen monta askartelu juttuakin tekeillä ja ajatuksissa toinen mokoma, kun vain ehtisi niitäkin joskus .... ehkä sitten eläkkeellä parinkymmenvuoden kulutta ;o)