Matka onnistui kuitekin ihan hyvin. Pieniä yllätyksiä tuli, sillä en osannut yhtään kuvitella, että matkamme kulkisi niin paljon keskellä metsää ja peltoa. Eikä merestä tietoakaan. Sekä se yllätti, että se maasto olikin niin mäkistä. Autossa kun istuu, niin ei tuollaisia asioihin osaa kiinnittää niin huomiota, mutta helteessä mäet tuntuvat joskus loputtomilta.
Ainoa täys pettymys oli Naanatalin kylpylä. Olin aina kuvitellut sen niin eliittipaikaksi ja hienoksi kylpyläksi, mutta se oli kyllä elämäni pohja noteraus! Ei ikinä enää sinne! Huoneet olivat niin kuumia, ilma ei vaihtunut yhtään. Nukkumisesta ei tullut mitään. Aamu palalta loppui ruoka kesken, kipot huusi tyhjyyttä, ei edes juomalasit riittänyt että olisi saanut maitoa juodakseen. Puuro oli niin kylmää, ettei edes voi siihen liuennut. Jälkiruuista ei tietoakaan, murut vain kippojen pohjalla. Tarjoilijat ei reagoineet asiaan mitenkään. Kuitenkin istuimme toista tuntia odottaen, että astiat siellä täyttyisi ja saisi syödä vatsansa täyteen ennen viimeistä pyöräily pätkää ...
Seuraavan kerran kun haluan hemmotella itseäni, niin menen Leville kylpylään. Siellä homma on aina toiminut loistavasti ja palvelu pelannut erinomaisesti. Sitä voi sano eliitiksi!!!
Mutta tässä on kuva pyöristä tavaroineen jolla matkan taitoimme.
Kotimatkalla ajoimme sitten pikku teitä, kiersimme kaikki isot tiet. Kaarsimme mm. katsomaan Turpeisen baaria, ohjelmasta Turvetta ja timattia, Mooseksen perintö jne...näissä maalaiskomedioissa nähty baari. Hieman oli erinnäköinen livenä, mitä elokuvissa , mutta ihan tunnettavissa kumminkin. Samalla kylällä oli myös siinä vieressä Kylmälehdon hautaustoimisto sekä Jortikan kauppa.