Viime viikolla tuli yllättäen kutsu synttäreille ja sain tiedon, että sankari haluaisi kunnon villasukat lahjaksi...no eihän mulla ollu sitten juuri sen kokosia ja värisiä sukkia valmiina, joten jouduin lähtemään hakemaan kaupasta oikean värisen langan. Ehtiihän minä sitten ne kutoa, kun maltoin istua ja kutoa. Samana päivänä kun oli juhlat oli myös sukat valmiina.
Töissä työkaveri opetti minulle uuden taittelumallisen tilkkutyön. En ole montakaan mallia taittelulla vielä tehnyt, joten lämpenin tähän taitteluun kyllä heti. Siitä sainkin mainion idean, että tässä on minun joululahja hommat tälle vuodelle. Tähän on hyvä lisäillä sitten jotain...mutta tästä se sitten lähtee....
Meidän myymälään oli tullut nyt niitä tuotteita myyntiin, mitä kävin Forman messuilta hankkimassa...pitihän niitä sitten käydä ostelemassa. Tämän lyhdyn ostin ensimmäisenä. Ostin tytölle, myös sellaisen perhos lyhdyn, mutta se jäi nyt vielä kuvaamatta. Ensi kerralla se sitten. Vielä sinne myymälään jäi monen monta juttua mitä haluan hankkia. Pikku hiljaa, kerralla ei raski kaikkea ostaa.
Tässä on kuva kauan haaveilemastani hankinnasta. Minähän olen kova nelle ja nukke hamsteri. Voisin aina nähdessäni ostaa nalleja ja nukkeja. Eri kokosia ja näkösiä. Olen haaveillut tosi kauan aikaa siitä, että minulla olisi joku päivä oma kehto. Siihen voisin sitten tehdä omat lakanat ja muutkin petivaatteet. No minun haaveeni on toteutunut. Nyt minulla on oma kehto ja leluillani oma "majapaikka". Peti vaatteet vielä puuttuu, mutta nekin sinne tulee ajankanssa. Ja tietty joku tilkkupeitto sinne on saatava kyllä.
Kuva myös kehdon päädystä. Minusta se on kaunis.
Yleensä en esittele keskeneräisiä töitäni, mutta nyt ajattelin tehdä poikkeuksen. Tämä työ on venynyt niin pitkään minulla , että en malta sitä enää odottaa...tästä tulee isohko valoryijy jonain kauniina päivänä. Valosarjoja siihen todennäkösesti joudun laittamaan ainakin kahdet...
Tässä on myös kuva isäni tekemästä puuenkelistä... tästä minä pidän tosi paljon. Tämä on tehty erilaisista puun paloista kasaamalla....
Sain myös isältäni tämän lehtikuusesta tehdyn kellon.... Puu on ollut kasvamassa aikoinaan meidän pihassa. Kunnes se kaadettiin ...ja nyt siitä puusta on muisto minun seinälläni.
Tälläisiä kuvia ja tarinoita tällä kertaa. Paljon olisi kaikenlaista kivaa tehtävää, mutta kun ei ole yksinkertaisesti aikaa ... välillä tunnen kamalan huonoa omaa tuntoani, siitä etten saa mitään käsitöillä aikaiseksi... opiskelut vievät niin paljon aikaa...mutta sitten kun ne loppuvat toivottavasti jouluna 2011, niin sitten en aloita mitään opintoja vähään aikaan. Keskityn vain kaikkeen kivaan tekemiseen...harrastan juuri sitä mikä kivalta tuntuu...
Mutta sitä odotellessa näillä mennään....=0)
torstai 23. syyskuuta 2010
maanantai 6. syyskuuta 2010
Syksy tulee sittenkin....
...minun lempiaikaani. Ruska on tuloillaan, ilmat viilenevät ja virtaa riittää.
Opiskelut on aloitettu, kerran jo Saviksessa käyty ja nippu tehtäviä odottaa tekijää. Osin olen pettynyt tulevaan talveen, eteenkin kevään tuleviin juttuihin, mutta eipäs nyt hätäillä ja mietitä sitä vielä. Asioilla on yleensä tapana järjestyä. Mutta mihinkään kirjekurssiin en kyllä suostu!
Elämäni ensi kerran sain myös viime reissulta Saviksesta kunnollisen ruokamyrkytyksen. Sitä tautia en halua enää ikinä. Luulin jo että kuolema tulee, olin niin kipeä. Kuulin myös, että muutkin olivat olleet todella kipeitä.
Nyt kuitenkin sekin on ohi. Olo on vielä hyvin hutera, mutta päivä päivältä olo paranee. Ruoka vain ei tahdo maistua vieläkään. Kaiken mitä suuhun pistää, kipristelee tosi kipeästi vieläkin.
Sunnuntaina innostuimme lähtemään käymään kävelemässä Kivaloilla päiväretken. Kävimme katsomassa millainen ruska siellä on ja onko se maasto sellaista, minne voisi ottaa neitinkin mukaan retkelle.
Päivä meni varsin nopeasti. Kävelimme 13km. Kauniita kuvia otin muutaman muistoksi.
Lähteessä oli todella kylmää ja hyvää vettä....
Ihana ruskainen havupuu....erikoisesti osa havun neulasista oli kellastunut....
Suolla heinät olivat upean näköiset...kuvassa ei niin hyvältä edes näytä...
Ihana lampi löytyi myös matkan varrelta...
Minun on pakko tunnustaa, että minä olen repsahtanut sittenkin. Lupasin itselleni, etten osta ainuttakaan lankaa, ennenkuin on entisiä kudottu pois. Mutta minkäs teet, kun lankahyllyltä suorastaan yhdet langat väkisin hyppäsi ostoskärryyn...eihän sille kertakaikkiaan voinut mitään.
Kai kuitenkin sitten siitä syystä, kun olin niin innokas niiden suhteen, niin puseron tekeminen vastusti oikein kunnolla. Olin jo kutonut lähes takakappaleen kokonaan, kun huomasin, että se oli tehty ihan väärin. Kuvio ei täsmännyt ollenkaan. Sokeanan innostuksesta olin vain kutonut, sen tarkemmin sitä katsomatta. ... no purkuunhan se sitten meni. Ja nyt olen sitten malttanut rauhassa aloittaa sen uudelleen...jospa se nyt sitten onnistuisi. Lanka on kyllä niin miellyttävää kutoa, ettei tahdo malttaa lopettaa..
Sen ison valoryijyn tekeminen etenee kans jonku verran aina iltaisin. Sormet vain ei tahdo alkaa yhteistyöhön sen kanssa kovin kauaksi aikaa kerrallaan. Mutta kunhan se on jouluksi valmis niin olen tosi tyytyväinen. Eihän siihen ole vielä niitä valojakaan saatavana. Niitä joutuu kuitenkin odottamaan jonkun aikaa. Maltti on siinäkin valttia.
Askartelu kerhosta tuli kanssa mielenkiintoinen paketti...mutta se saa odottaa aikaa parempaa.
Opiskelut on aloitettu, kerran jo Saviksessa käyty ja nippu tehtäviä odottaa tekijää. Osin olen pettynyt tulevaan talveen, eteenkin kevään tuleviin juttuihin, mutta eipäs nyt hätäillä ja mietitä sitä vielä. Asioilla on yleensä tapana järjestyä. Mutta mihinkään kirjekurssiin en kyllä suostu!
Elämäni ensi kerran sain myös viime reissulta Saviksesta kunnollisen ruokamyrkytyksen. Sitä tautia en halua enää ikinä. Luulin jo että kuolema tulee, olin niin kipeä. Kuulin myös, että muutkin olivat olleet todella kipeitä.
Nyt kuitenkin sekin on ohi. Olo on vielä hyvin hutera, mutta päivä päivältä olo paranee. Ruoka vain ei tahdo maistua vieläkään. Kaiken mitä suuhun pistää, kipristelee tosi kipeästi vieläkin.
Sunnuntaina innostuimme lähtemään käymään kävelemässä Kivaloilla päiväretken. Kävimme katsomassa millainen ruska siellä on ja onko se maasto sellaista, minne voisi ottaa neitinkin mukaan retkelle.
Päivä meni varsin nopeasti. Kävelimme 13km. Kauniita kuvia otin muutaman muistoksi.
Lähteessä oli todella kylmää ja hyvää vettä....
Ihana ruskainen havupuu....erikoisesti osa havun neulasista oli kellastunut....
Suolla heinät olivat upean näköiset...kuvassa ei niin hyvältä edes näytä...
Ihana lampi löytyi myös matkan varrelta...
Minun on pakko tunnustaa, että minä olen repsahtanut sittenkin. Lupasin itselleni, etten osta ainuttakaan lankaa, ennenkuin on entisiä kudottu pois. Mutta minkäs teet, kun lankahyllyltä suorastaan yhdet langat väkisin hyppäsi ostoskärryyn...eihän sille kertakaikkiaan voinut mitään.
Kai kuitenkin sitten siitä syystä, kun olin niin innokas niiden suhteen, niin puseron tekeminen vastusti oikein kunnolla. Olin jo kutonut lähes takakappaleen kokonaan, kun huomasin, että se oli tehty ihan väärin. Kuvio ei täsmännyt ollenkaan. Sokeanan innostuksesta olin vain kutonut, sen tarkemmin sitä katsomatta. ... no purkuunhan se sitten meni. Ja nyt olen sitten malttanut rauhassa aloittaa sen uudelleen...jospa se nyt sitten onnistuisi. Lanka on kyllä niin miellyttävää kutoa, ettei tahdo malttaa lopettaa..
Sen ison valoryijyn tekeminen etenee kans jonku verran aina iltaisin. Sormet vain ei tahdo alkaa yhteistyöhön sen kanssa kovin kauaksi aikaa kerrallaan. Mutta kunhan se on jouluksi valmis niin olen tosi tyytyväinen. Eihän siihen ole vielä niitä valojakaan saatavana. Niitä joutuu kuitenkin odottamaan jonkun aikaa. Maltti on siinäkin valttia.
Askartelu kerhosta tuli kanssa mielenkiintoinen paketti...mutta se saa odottaa aikaa parempaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)