Tosiaankin olen nyt tämän elokuun sairauslomalla. Kävin leikkauksessa elokuun alussa ja nyt on sitten toipuminen menossa. Joskin vähän hitaasti on tämä alkanut mennä, mutta tämä operaatio oli aika iso, niin menee aikaa sitten sen parantamiseen. Eniten tässä hommassa nyt tökkii tämä , kun leikkauksessa katkesi isohko verisuoni ja vuodin niin paljon, Hb laski niin alas. Nyt kun se nousee niin hitaasti , niin se aiheuttaa sitten tätä paranemisen hidastumistakin....mutta jospas se tästä kuitekin pikku hiljaa alkaisi korjaantua.
Voimia ei juurikaan ole mihinkään. Pari tuntia kun on ns. ylhäällä, niin vaatii jo parin tunnin unoset ... mutta päivä kerrallaan mennään. Kyllä se siitä pikku hiljaa, kunhan vain itsellä kuluisi aika...
Jotain olen puuhastellut sängyn pohjalla makoillessani.
Olen aikonut tehdä kummipojalle ristipistojoulukalenterin, niin nyt on ollut hyvä syy aloittaa se sitten. Olen sitä jonkun matkaa tässä parin viikon aikana saanut tehtyä.
Nyt siitä kuitenkin jo pääsee käsitykseen, että on portaat , joulukuusi ja pukkihan se sieltä on portaita alas tulossa.... onneksi on aikaa vielä jouluun, vaikka nopeasti se sitten on kuitenkin jo käsillä.
Minulla kävi myös eilen vieraita, jotka toivat minulle ihania ruusuja ison puskan. Siinä oli samassa minun "vanhenemispäivä"kukkaset ja sairastelu kukkaset... tuli aivan ihana kimppu, kun ne laittoi maljakkoon... kunhan ne nyt vain sitten kestäsivät kauan.
Ensi kertaa kun kävin pojan avustamana kaupassa leikkauksen jälkeen, ostin myös itse itselleni kukkaisa... kai se on ihan luvallista, virkistää ja piristää itseään joskus.... eihän näitä voinut vastustaa...
Ja sitä mukaan kun on kaffipusseja tyhjentynyt olen pessyt ne ja availlut. Olen aikonut punoa korikassin näistä sitten. Nyt kasassa on jo muutama ommeltukkin "suikura " valmiina. Mutta monen monta kaffikupposta se isäntä joutuu vielä juomaan, että saa riittävän määrän. No eipä ehdi mulla tulla ressiä, kun ja jos ei ehdi ommella ja tehdä kassia. Teen aina sitä mukaan suikurat valmiiksi kun materiaalia tulee... kätevää... ja enhän mie pysty kauaa edes vielä istumaan, niin on ihan sopivasti tässä vaiheessa... No mummo kanssa on kerännyt muutamia , niin ei isäntä rievulla mene ihan maha piloille :O)
Mutta nyt on jo päivä sen verran pitkällä, että on ne kuuluista IPUT.... eli iltapäivä unet ;O).