Pakkaset lähenee ...

... ja se ei kyllä minua haittaa ollenkaan. Toissapäivänä oli jo maa valkoinen. Ihanaa! Mutta harmi, kun se sulaa aina pois.
Kesärenkaat on kyllä vielä autossa alla ja niillä pitäs tämä yksi työreissu vielä selvitä. Varovasti häätyy liikkua.

Taas on yhdet sukat valmistuneet kukkaketolangasta. Nyt oli vuorossa tuo violetti väri.


Seuraavat taitavat olla punasävyisiä... Puikolla on kyllä myös vähän paksummasta raitalangasta tehdyt sukat. Olen monesti miettinyt, että mikähän näissä villasukissa on niin mukavaa tehdä? En ole löytänyt mitään järkevää selitystä, mutta aina jos on sellainen tunne että pitäs jotain neuloa , niin kappas vain kohta on puikolla sukat tulossa.... :o)

Nyt olisi tässä tämä aamupäivä ihan luppoaikaa. Olen menossa illaksi töihin ja olen venytellyt vain sängyssä tähän asti, mutta nyt alkoi jo kyllästyttää. Täällä asunnolla vain ei oikein ole mitään sellaista järkevää tekemistä. lenkillehän tuota olisi voinut lähteä käymään, mutta unohdin lenkkikassin kotiin....joten ei ole oikein kampetta millä tuonne juoksemaan lähtisi. Pitää vain nyt tyytyä jouten oloon.

Olen tehnyt isoja päätöksiä taas elämässäni. Olen sanonut itseni vihdoin ja viimein irti siitä vakkarityöstä. Nyt uskalsin sen tehdä! Hyvä minä! Olen oikein tyytyväinen itseeni.
Olen myös sanonut tänne toiseen työpaikkaan missä nyt olen väliaikaisesti, että en jatka työtä täällä tämän listan jälkeen vaan palaan kotimaisemiin. Luotan nyt siihen, että saan sieltä lomituksia ja ehkä/ toivottavasti myös jossain vaiheessa vakipaikankin.
Tätäkin päätöstä helpotti osin se, että tämä meidän pieni kämppä jossa kortteeraamme menee vuoden vaihteessa remontiin ( putkiremontti), niin ei olisi asuntoa täällä työpaikakunnalla ja talvella kolmivuorotyötä tehden on yli 100km työmatka turhan pitkä varsinkin talvi aikaan.
Jotenkin olen nyt helpottunut, vaikka samalla myös olen hyppäämässä täysin tuntemattomaan...

Mutta pakko on luottaa joskus omiin vaistoihin!