Puuhasteluja pitemmältä ajalta

Kyllä on vain jännää miten tämä aika tosiaankin menee niin mahdotonta vauhtia. Jotenkin kuukaudet vain hurahtaa ja hoksaa, että on kuukausi mennyt. Kevät oli töissä todella kiireistä, ei ennättänyt eikä liioin jaksanut enää kovin paljon puuhastella. Toki aina jossain välissä jotain, eihän sitä osaa ollakkaan tekemättä mitään käsitöitä. Sitähän ihan sairastuisi...

Tässä on kuitenkin neitosen koulun päättäispäivänä otettu kuva. Piikan kanssa me olemme jotain aina puuhastelleet pitkin kesää. Oman aikansa ottaa, kun neiti on myös niin innokas puuhastelija ja sitäkin pitää tietenkin opastaa omissa hommissaan. Nyt se on myös innostunut ompelemaan tilkkutyötä, jonka lähettää sitten jossain vaiheessa kilpailuun mihin aikoo osallistua. Saapas nähdä miten pitkälle innostus sitten loppupeleissä jatkunee....

Olen neulonut itselleni tuossa kevään aikana tälläisen asusteen. Siitä tuli oikein mieleinen ja sitä on tullut pidettyä aika paljon. Tämä neule onkin saanut nimen "kutistunut"neule. Töissä ihanat työkaverit, miehet tietty, sen risti...nehän ne aina osaa niin ilahduttaa....heh heh...

Kesän alussa sain valmiiksi piikan leikkimökkiin verhonkin. Tämähän oli se minun pitkän ajan prjojekti. En edes tarkalleen muista, koska sen aloitin, ehkä joskus syksyllä. Tätä olen virkannut vain aina silloin tällöin sekä aina kun on ollut jossain reissunpäällä.

Kamala kaaos näkyy ikkunasta...mutta kai siellä on joku toiminta ollut menossa. Ja kai se saakin olla sekaisin.

Tästä kuvasta näkee paremmin tuon mallin.

Tämä kuva on sitten taas otettu leikkimökin sisältä päin. Oli vain huono kuvata, kun oli niin pimeää ja salamavalo ei tahtonut toimia. Olen kyllä aika tyytyväinen tähän . Nyt on edessä se toinen verho toiseen ikkunaan. Sitäkin olen tehnyt sen verran, että taitaa olla kolmas perhonen menossa. Eli ehkä jos kehtaa tehdä, niin syksyksi valmistuu...ja tuleehan tuo ensi kesäkin sitten....

Ennen kesälomaa aloin tekemään hartiahuivia puuvillalangasta. Tälläisen kuvion valitsin siihen.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Tämä ehti kuin ehtikin valmistua ennen Vuokattiin lähtöä. Mukana oli siellä ja tuli tämäkin sitten koetestattua.

Pirtin puusänkyyn olen tehnyt kesän aikana farkkupala peiton. Kierrätys farkuista. Nythän on niin kierrätys muotia... ja ei ainakaan minun pikku karvapeikot saa tätä sänkyä myllättyä, sen verran on peitolla painoa. Että alkoi sänky pysyä kunnossa eikä peitot myllättynä.

Visu ihminen kun on, ei pane mitään hukkaan. Joten nämäkin palat on otettu sitten hyötykäyttöön ja tehty meikkilaukku. Käyttöön on tämäkin tullut otettua. Mieleinen tämäkin.

Ja kun ei koskaan saa itelle mitään ;o) niin pitihän se tehdä itellekkin pari sängyn peitto farkkupaloista. Tähän laitoin pöljyyttäni vanun väliin aivan turhaan. Tämäkin peitto on nyt niin painava, ettei hievahda, vaikka itse nukkuu päivänokoset tämän päällä. Tätä ei kyllä ihan sitten koti koneessa pestä. On kaiketi joskus sitten likaannuttua vietävä pesulaan. No oppia ikä kaikki. Aina sitä näköjään oppii jotain uuttakin.

Tänään olen sitten puuhastellut tuolla omassa ompelimossa tälläisen teoksen. Tämä nyt on vielä vähän kesken, mutta kuvasimpas nyt huvikseni tämänkin tähän. Yllättäen tästäkin tulee pari sängyn peitto. Päällys osa on nyt valmiina ja laitoja pitäisi alkaa kehittelemään. Tänään loppui vain into kesken, kun kello kävi jo niin paljon illansuussa.

Tässä lähikuva noista prodeeratuista kuvista.

Eli tälläistä olen tänä kesänä saanut aikaiseksi. En ihan laiskana ole ollut, vaikka en olekkaan saanut aikaiseksi blogiani päivitettyä. Syksy kun tulee ,tulee uudet kujeet ja uudet tuulet, niin sitten taas saattaa olla virtaa näihinkin hommiin enempi. Opiskelutkin saatetaan loppuun tuossa marraskuussa, niin sekin helpottaa kummasti puuhastelua.

Tälläiset kuulumiset tällä kertaa.