Jotain valmista marraskuussakin sentään...

Marraskuu on ollut taas niin vaihderikas kuukausi ja loppu kuuta mennessä kiireet vain lisääntyy. Onneksi on sentään vielä pari päivää tätä kuuta ennenkuin vaihtuu joulukuuksi. Sillä olen asettanut itselleni sellaisen tavoitteen,että tätä blogia pitää vähintään kerran kuukaudessa ennättää päivittää näin työaikana. Loma aikana sitten voi päivitellä tiheämpään tahtiin, jos on jotain päivittämistä.

En ole kuitenkaan ihan toimettomana ollut tätäkään kuukautta. Tässä on taas yhdet sukat neulottuna pukinkontiin...kuka päättelisi...siitä minä en niin kamalasti perusta.


Tässä toiset sukat jälleen pukinkontiin. Olen jo samasta langasta kutonut aiemmatkin, mutta jäi niin sopivasti lankaa, että sain vielä yhdet sukat.

Sitten olen vielä askarrellutkin. Aiemmin oli kuvattuna nuken/peikon/pukin päitä , niin nyt olen saanut päihin vähän väriäkin. Silmiäkin ja suutakin on tullut maalailtua. Silmiä pitää vielä vähän trimmata, pitää laittaa mustuaiset ja valopilkut paikalleen. En vain löytänyt niin pientä sivellintä millä olisin saanut ne maalattua, joten on pakko kai käydä vähän ostoksilla.
Juuri tuossa huomasin kuvatessani, että yhdeltä raukalta on jäänyt kokonaan korvat pois. Mutta se on varmaankin sen oma syntymä vika. Emmehän me kukaan ole ihan täydellisiä.
Kyseistä massaa on vielä tuolla purkissa odottamassa, että tekisin vielä lisää näitä päitä. Saa nyt nähdä missä vaiheessa innostun ja tekaisen kuivumaan muutaman pään lisää. Ainahan sitä varastossa pitää olla muutama pää...


Ristipistojakin on tullut vähän pisteltyä. Kastetaulua olen aloitellut kaverin tytölle. Se on vielä kesken, mutta valmistunee jossain vaiheessa.
Sitten kokeilin sitä liukuvärjättyä lankaa noihin kirjaimiin, mutta en ollut tyytyväinen. En osaa pelata sen langan kanssa ollenkaan. En saa siitä sellaista nättiä jälkeä. Ei ole minun lankaa. Tai sitten pitää harjoitella tosi paljon. Niin ehkä sitten eläkkeellä ollessa jotain osaa. Yhden pienen joulupukin päänkin olen tehnyt. Ja muutamia joulukortteja, mutta niitä ei voi vielä nyt julkaista.

Ja sainhan minä tuhlattua noita ikivanhoja puuvillaisia lankakeriä aikapinon varaston kätköistä pois. Tein pukinkonttiin jokaiselle perheenjäsenelle omat virkatut saunapefletit. Välillä tuntui, että aina kun pääsi vauhtiin, niin joku lanka loppui juuri pahasti kesken, mutta sitten en enää jaksanut sitä ajatella. Virkkasin aina vain kunkin kerän kerrallaan loppuun ja olin tyytyväinen.
Nyt ostan vain vähän lisukkeita kuhunkin pakettiin ja saan paketoitua ja kappas on lahjoja syntynyt vähän itsestään.

Tässä on mamman oma poika. Joka ei oikein ymmärtänyt, miksi ei häntä voisi samalla kuvata, kun kerran muitakin juttuja kuvataan. No mikäs siinä. Pääsihän se poika kuvaan. Toinen mamman poika ei sitten halunnut edes pyydettäessä paikallaan pysymään, että olisi voinut kuvan napata myös hänestä.

Tässä on Kotiliedessä olleet Sulotar- nimiset sukat. Pakkohan ne oli jo nimen perusteella tehdä ja itselleni tietenkin. Ja näitä en kyllä raski edes antaa kenellekkään.


Olen myös ommellut aikalailla tässä loppukuusta. Otin töistä töitä kotiin ilta ja viikonloppu hommiksi. Jouluksi pitäisi saada ommeltua sata riihipaitaa. Kymmenkunta on jo ihan valmista ja toinen kymmenkunta on ihan pian valmiina. Pikkuhiljaa niitäkin sitten syntyy. Niistä en vain ole ottanut mitään kuvaa. Mutta jos tässä joku päivä muistaisi ottaa tuonne työhuoneeseen kameran, niin voisihan sitä niistäkin kuvan napata. Lisäksi pitäisi vielä ehkä ehtiä muitakin ompeluita tehdä töihin. Mutta katsotaan mihin aika riittää. Pitää kuitenkin jotain koti hommiakin ehtiä iltaisin tehdä.

Nappasin myös kuvan noista aiemmin tehdyistä Tildailuista. Yksi nuken vartalo on vaiheessa työhuoneessa ilman vaatteita,samoin etana. Jospa nekin sieltä joskus kuvaan päätyisi. Ken tietää. Tilda jutut eivät ole mitään varsinaisia Tilda kankaista tehtyjä, mutta eipä se minua haittaa. Teen aina siitä kankaasta mikä milloinkin huvittaa ja mikä fiilis itsellä on.

Että tälläistä tällä kertaa tässä kuussa on tehty. Seuraavalla kerralla sitten taas jotain lisää toivottavasti.