Huhtikuu...

... ja aika vain vierähtää silmissä.
Olen ollut nyt niin innoissani siitä uudesta työstä, että ei ole liiemmin aikaa iltaisin jäänyt omille harrastuksilleni. Ja toki se on ollut myös aika väsyttävääkin, uusi paikka, uudet kujeet ym. Mutta todella niin mielenkiintoista työtä nyt, että en olisi uskonutkaan. Hyvä vain.

Käsitöitä en ole saanut valmiiksi asti kuin yhdet sukat, mutta en niitä nyt viitsi tähän edes laittaa. Laitan sitten joskus myöhemmin niistä kuvan. Ne kun on taas niitä tavallisia, ei mitään uutta ja ihmeellistä niissä ole. Mutta vaikka taaskin yritin alkaa tekemään jotain kuvioa, niin päädyin purkamaan, koska se lanka on taas niitä kirjavia ja jostain syystä minun makuuni niistä tulee kaikkein parhain kun ne on "siivosiliää perussukkaa".
Tänään kyllä hain kaapista esiin sen novitan sukkalehtisen ja aloitin nyt yksiväriset kuviolliset sukat niistä. Oikein ohjeen mukaan nyt pyrin ne kerrankin tekemään. Jos niistä sitten kuvan laitan kun on valmiit.

Aloitin tässä yksi päivä käsityökerhon lehdestä sitä Afrikkalaista palapeittoa tekemään. Teinkin muutamia paloja ja sitten aloin kokeilemaan kuinka ne yhdistäisin. Yllätyin, se ei onnistunutkaan. Ne palaset ei jotenkin alkaneetkaan istumaan peitoksi. Aivan, kun ohje olisi ollut väärin tai sitten minä tein jotain väärin kun en ymmärtänyt. En vieläkään oikein ymmärrä miten ihmeessä viisikulmiosta saadaan aikaan taso... kuusikulmiosta se mielestäni onnistuu hyvin... olisikohan tekijässä vika kumminkin.... todennäköisesti :O)

Aloitin myös pihan perällä olevan ompelimoni siivoamisen vuosien jälkeen siinä toivossa, että sinne siirtyisin ompelemaan iltaisin ja vapaa päivisin jotain... yllätyin suuresti siivotessani, miten paljon olen vuosien varrella hankkinut tilkkutyökankaita. Kun ne viikkailin ja järjestelin väreittäin, niin sain niistä aikaseksi yli kaksi kaapillista... iikkk...missähän välissä sitä ne kaikki omplee... :o), jos sitten kun joskus eläkkeelle jää?
On se vain kummallista miten paljon ihminen kerää kaikenlaista tavaraa ja roinaa vuosien varrella ajatellen, että tuotakin saatan joskus tarvita. Mitään ei raski heittää pois muka.... höh! Mutta ehkä niitä sitten joskus tarvitsee. Toivossa kuitenkin elän, että saan sieltä taas kuitenkin toimivan huoneen itselleni...