Lunta pyryttää...

...mutta mieli on hyvä. Kävin tänään siellä neurologilla ja sain hyviä uutisia. "Tauti" on se vestibulaarinen neuriitti jota epäiltiin. Nyt siihen sain hoitona akupunktiota siltä neurologilta, jonka pitäisi nyt se alkaa sitten parantamaan vauhdilla... muutenkin kyllä oireet on alkaneet jotenkin helpottamaan. Johan ne on kestäneetkin yli 4 viikkoa. Sairaslomaa sain vielä viikon ja tarvittaessa saan lisää, jollei siihen mennessä tokene. Mutta kuuleman pitäisi nyt helpottaa ihan lähipäivinä. Sitä odotellessa....

Viikolla kävimme tyttären kanssa siellä sen kontrollissa Oulussa ja poikkesimme Kärkkäisellä ja Kodin Anttilassa. Eihän sitä pääse ilman kotiin tuomisia tulemaan :o)
Hankin sieltä keittiöön verhokankaan sekä vähän lankaa, koska on yksi tilaustyö sekä yksi oma työ kesken mistä loppu lanka pahasti kesken. Siis hyvä syy tehdä hankintoja. Niin ja armeija- lapsi laittoi viikolla viestiä, että pitäs äitin kutoa vielä yhdet mustat villasukat..niin mikä ettei.

Olen pikku hiljaa virkkaillut. Rivi silloin toinen tällöin. Ja tälläisen sain aikaiseksi. Malli oli huomattavasti isompi mitä tarvitsin, joten jätin siitä pois kierroksia. Tästä olisi tarkoitus tehdä neitille oma toivomansa kello huoneensa seinälle. Pitänee joku päivä ottaa liimat ym välineet ja alkaa tekemään tämä sitten käyttökuntoon. Lankakin oli sopivasti varastosta löytynyt, jotain pikku mummon aikaisia virkkauslankoja. Nyt on sitten taas yksi "nytterö" vähempänä.

Lankaa jäi vielä toinen "nytterö". Siitä haluttaisi kokeilla joku kippoloinen, mutta en tiiä onnistuuko. Toisaaltaan nämä kellot on jotenkin hauskoja tehdä.... niin , sen näkee sitten mitä tuleman pitää...suunnitelmia...hmmm...

Kauppareissulla jäi käteen myös uusi virkkauslehti.

Kivoja malleja monta tässä....

Ja enhän minä ilman ompelukonettakaan ole tietenkään malttanut olla. Siinäkin kun on malttanut vähän kerrallaan, niin saa aina jotain aikaiseksi. Tälläiset lappuloiset olen tehnyt. Tästä pitäisi tulla viikonpäähän ristiäisiin kummilahjaksi peitto pikku ukkelille...

Sanoinkin, pikku ukkelin iskälle, että tämä on ollu sellainen minun pelastustyö. Olen saanut jotain muuta ajateltavaa näille päiville, kuin vain tätä omaa olotilaa. Ja näin olen ehkä pysynyt järjissäni. Pitänee se kasata tässä viikolla joku päivä.
Innolla odotan sitä, että pääsen taas kummitätiksi..... minusta se on suuri luottamuslause.

Tässä ollaan neitin kanssa oltu lähes yhtä kauan sairaslomalla. Kahdestaan ollaan päivät vietetty ja neiti ( 11v) on leikkauksesta ja flunssasta toipunut, niin on se hänkin saanut jotain aikaiseksi. Oikein olen tyytyväinen miten hienot sukat sai pikku neiti aikaiseksi. Ja kaikenlisäksi ihan ensimäiset sukat. Lapasia on kutonut ennekin. Kantapääkin onnistui tosi hyvin.

Tässä katsaus neitin omaan käsityökoriin...

Lankojahan se neitikin osti Oulun matkalta. Ja ihan itse ohjeesta virkkasi tuota laku-patalappuakin. Teki jopa paremman lapun mitä minun ensimäinen teelmys...luin nimittäin ohjeen väärin. Ilmankos siitä tuli vähän hassu. Sitä ei kylläkään tänne näytille laiteta. ... häätynee se ottaa joskus uusiksi.. Nyt vain tulee paineita saada samanlainen kun pikku neiti...hmm.... paineita, paineita.... :O)
Kohtahan tuo taitaa päihittää asiassa kuin asiassa minut...

Kyllä sitä jo tekee mieli suksien päälle. Ulkona pyryttää lunta ja on aika vinkerä tuuli. Mutta mieli tekee silti ulos. Ehkä jo huomenna voisi toivoa pääsevänsä. Ja jos olen oikein kiltti ja toivon hartaasti, niin jos sitä jo ensi viikolla suksillekkin pääsisi.... sitä niin hartaasti toivon.
Olen sanonut, että kun kolmen viikon päästä mennään Vuokattiin Vuokattihiihtoihin, niin siellä minä kyllä haluan jo hiihtää joka päivä vaikka vähän. Tänä vuonna kun en itse uskalla osallistua hiihtoon kylmiltään. On nääs nuo harjoitukset jääneet kokonaan väliin...;o) Ensi vuonna sitten kyllä taas sekin hiihdetään.
Mutta Nappiksen tansseihin on kyllä päästävä, siitä en luovu jos jalkeillani pysyn!

Nyt odotan näillä minuuteilla armeijan poikia kotia...