Helmikuuta mennään....

...kovaa vauhtia. Hieman vastatuuleen, mutta mennään kumminkin. Olen ollut pari viikkoa sairaslomalla kovan huimauksen takia ja kulkenut joka toinen päivä sairaalassa tutkimuksissa...väsyttävää touhua, mutta pakko vain jaksaa. Taas maanantaina menen neurologin vastaanotolle. Elän toivossa, että nyt jo jotain alkaisi selvitä.

Aika tulee kamalan pitkäksi, kun ei voi oikein mitään tarkkaa hommaa tehdä, kun tulee pää niin valtavan kipeäksi. Sitten alkaa huimaamaan ja saatan jopa kaatuilla.
Jotain olen kuitenkin sinnillä puuhaillu. Vähän päivässä ja kerrallaan, mutta paljon viikossa ;o)

Olen käyttänyt nämä lovikkavanttuut pyykkikoneessa ihan testin vuoksi, millaiseksi ne menevät. Ja eihän nuo menny ainakaan huonompaan suuntaan ollenkaan. Sitten niitä vähän karstasin ja tyttö sai mieleisensä vanttuut. Kovin pörröseksi en tehnyt näitä, koska tämä oli mielestäni tähän ihan soppeli.

Sitten olen neulonut nuo keskeneräiset jämälanka sukat valmiiksi. Molemmissa sukissa on jos jonkinlaista jämäkerää, siis on niin riemunkirjavat ... mutta tehty on ja lankoja vähemmäksi saatu.


Sitten tilasin tukusta näitä tilkkutöihin yksivärisiä lakanakankaita. Ne olen kaikki pessyt ja silittänyt. Jotain olen näistä jo puuhaillut, mutta ne on nyt vielä keskeneräisiä... niistä sitten myöhemmin kun saan ne valmiiksi.
Laskin, että säästin tässä kangasostossa useamman kympin ja siihen olen tosi tyytyväinen ;o)

Mutta tällä kertaa ei ole muuta valmista saatu aikaiseksi vaikka on kuukausi mennyt. Opiskeluhommatkaan eivät etene nyt ollenkaan , kun en voi lukea. Autolla ajokin on kielletty, niin ei pääse edes kaupungille hömpöttelemään - kuluisi aika jos voisi mennä vaikka kangaskauppoihin tai lankakauppoihin. En kylläkään taitaisi siellä pysyä edes pystyssä.... mutta hyvähän se on täällä haaveilla kaikesta kivasta mitä voisi tehdä, jos.....