Helmikuu jo puolessa menossa...

...ja aurinko paistaa päivisin tosi komeasti. Olen edelleen sairaslomalainen. Aika kuluu tosi hitaasti. Mutta nyt on onneksi jo paranemaan päin. Vielä pitää reilu viikko oottaa, että pääsee lääkäriin. Sitten kuulee tuomion.

Olen jotain yrittänyt kuitenki puuhastella, muuten järki lähtee jos ei saa mitään tehtyä. Eihän sitä voi montaa hetkeä yhtäsoittoa tehdä, mutta jotain pientä kerrallaan. Eli vähän päivässä paljon viikossa, niin kuin sanonta kuuluu. ;o)

Olemme pääseet huimauksesta huolimatta käymään poikien valatilaisuudessa Sodankylässä viime viikonloppuna. Oli se aika kiva kokemus, vaikka pakkasta oli tosi paljon. Rankka reissu oli ja toipumiseen meni pari seuraavaa päivää, mutta silti olen sitä mieltä, että se kannatti.
Tässä kuvassa on todistus siitä, että kyllä ne poijat osaa mennä tosi siistiin riviin kun käsky käy...

Olihan siellä valatilaisuudessa varmaan tuhatkunta ihmistä. Ei noita tilaisuuksia kovin usein pääse seuraamaan. Oli mukava kuitenkin, sitten kun saimme tuoda nuorison sieltä omalla kyydillä kotia. Koti matka meni tosi joutin kuunnellessa armeijan juttuja. On se niin oma maailmansa...

Sain hankittua myös uude silityslaudan päällisen entisen tilalle. Oli mennyt jo tosi huonoksi. Mielestäni löysin nyt tosi sievän kankaisenkin. Olen oikein tyytyväinen. En tykkää niistä teflon pohjaisista ollenkaan. Poltan niissä aina sormeni, ne kun jotekin kuumenevat kun silitän. Vaikkain silittäjässähän se vika on ;o)


Olen pikku hiljaa tehnyt äidilleni keinutuolin päälisen. Ja nyt olen sen sitten saanut valmiiksi. Siitä tuli violetin sävyinen ja ihan kiva mielestäni. Oli se äitikin tähän tyytyväinen. Hänen lempivärinsä on juuri violetti.
Sitten olen myös virkannut noita langan loppuja pois varaston kätköistä. Näistä isoäidin neliöistä en todellakaan tiedä mitä teen ja teenkö ikinä mitään valmiiksi, mutta onpahan ainakin langat saaneet kyytiä. Se olikin niissä se tarkoitus. Voihan niistä sitten vaikka tehdä koiran peiton jos ei muuta käyttöä löydy. Mutta nyt aluksi laitan ne vain varaston kätköihin odottamana jos näistä joskus joku inspis tulis . Ja pitäneehän näitä vielä tehdä paljon lisääkin. Ei tällä määrällä vielä mitään tee. Mutta tämä on sellainen mukava pieni työ aina välissä virkata kun ei oikein muuta jaksa tai pysty tekemään.
Muuta en ole taas saanut valmiiksi. Aloittanut olen tulevalle kummipojalle tilkkupeittoa sekä tikkausvaiheessa on oma parisängyn peitto, mutta ne ei ole vielä julkaisukunnossa.

Aurinko paistaa niin ihanasti tuolla ulkona ja minä joudun vain olemaan täällä sisällä . Epäreilua minusta....mutta tulee se aika vielä että minäkin hiihdän ja mennä viipotan tuolla...oottakaas vain. Mutta nyt vähäksi aikaa vällyjen sisälle ja silmät kiinni, niin jaksaa sitten ottaa isännän kotiin vastaan kun töistä tulee.