neulomuksia, tilkkutöitä, rautalanka kokeilua

Flunssan kourissa taas pyöriskellään. Nuhaa pukkaa päälle ja kurkku on kipeä. Pääkin tuntuu ihan oudolta. Tämä flunssa on kuuleman nyt eri, joka tulee joulun jälkeen ja joulua ennen oli eri tauti. Tiedä sitten miten on asian laita, mutta tämä sairastelu alkaa jo kyllästyttää.

Sinnillä olen yrittänyt vähän siivoilla, vaihtanut nyt jo jouluverhot pois ja kerännyt jouluhommat laatikkoon. Välillä istuen ja välillä pötkötellen.

Siirsin nyt koneelle muutaman kuvan, että saa laittaa tännekkin jotain.

Tässä kuvassa on joululahjaksi laitetut sukat sukulaisperheelle Kaarinaan. Nuo valkoiset sukat tein Kotiliedessä olleen mallin mukaan. Oli tosi kiva malli ja nopea valmistaa.

Tässä on myös jouluksi lähetetyt sukat minun tutuilleni, jotka poimivat viime syksyllä minulle puolukat. Kiitokseksi siitä kudoin pariskunnalle sukat. Mieleiset ovat kuuleman olleet.

Tässä on vähän lähempää otettu kuva noista valkoisista pitsisukista. Ei vain oikein hyvä kuva tullut. Kuvan ottaja ei näemä ole mitenkään taidokas tässäkään asiassa. Mutta rohkeasti vain napsii kuvia ja kritisoi sitten ....

Tässä on kuva ensimäisistä rautalanka askarteluistani. Toisen tein syksyllä valmiiski ja nyt ennen joulua sain tehtyä toisen. Nämä tuli aikanaan Sinooperin askartelupaketin mukana. Pitihän sitä tätäkin kokeilla, että tietää mitä ko. homma on. Jotenkin ei tuntunut olevan minun hommaa. Tai....jos harjoittelisi paljon enemmän, niin oppisi kaikki koukerot tekemään samanlailla. Mutta jotenkin tuntuu, ettei se ehkä sittenkään ole sitä mitä haluan väkertää. En edes viitsinyt niin paljon vääntää tuota rautalankaa tuohon ympärille, mitä siinä ohjeessa olisi pitänyt vääntää. Minusta se olisi sitten tullut niin raskaan oloiseksi. Samoin, kun jätin ne koristeeksi tarkoitetut helmet pois. Minä en niistäkään niin erikoisemmin pitänyt näissä.

Tänään kun poistin jouluhommat , niin laitoin vähän uutta sisustustakin. Isäni on kova tekemään puukäsitöitä, niin sain häneltä parit tuollaiset "känkkyräpuista" tehtyä pöytälampun jalkaa. Kävin lauantaina ostaan niihin sitten varjostimet ja laitoin ne nyt sitten pöydälle koristelemaan ja valaisemaan iltojamme. Tuo puinen korurasia tuossa keskellä on myös isäni tekemä. Minäkin haluaisin tehdä puusta kaikenlaista , jos vain aika riittäisi. Ja osaisi...


Tässä on vielä lähikuva tuosta toisesta lampun jalasta. Minusta se on niin ihana. Aivan kuin joku karhunpoika siinä puun oksaa vasten köllöttelisi. Se on mun suosikkini.


Eilen sain valmiiksi ja jopa samalla viimeistellyksi tyttärelleni uuden pipon ja kaulahuivin. Aluksi ajattelin, että teen nämä itselleni, mutta ottaja ilmaantui aivan yllättäen ja vei omakseen. Ja eihän sitä voinut kieltääkkään. Pitänee sitten tehdä joskus itselleni uudet tamineet.


Tänään aamusella samalla kun levähtelin, sain valmiiksi pojalleni uudet sukat. Ihmeellistä vaikka olen vasta sillekkin neulonut sukat, niin ovat nyt jo muka pienet. Mutta nyt on sitten taas tehty uudet. Haluttaisi vain joskus tehdä jotain kuviosukkia pojillekkin, mutta kun ei kuuleman saa. Aina vain näitä tavallisia....höh..



Just äsken sitten sain ommeltua tähänkin kassiin napit paikoilleen. Tämä kassi menee ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Toivon vain, ettei kyseinen henkilö käy katsomassa tätä täällä blogissani. Toisaaltaan hän kyllä tietää, että saa tälläisen. Mutta en nyt malttanut jättää tätä samalla kuvaamatta ja liittämättä tänne. Ensi viikolla kun on niin paljon taas kaikenlaista iltaohjelmaa, ettei jouda sitten täällä juurikaan mitään tekemään.
Opiskeluhommia pitäisi tehdä jossain välissä, se homma vain jostain syystä ei kiinnosta mua yhtään. Olen jopa miettinyt, että lopetan koko homman. Miksi sitä väkisin vääntämään jos ei ole oikeasti innostusta. Mutta sitten taas toisaaltaan, luonne ei anna antaa periksi....

Ensi tiistaina on kuitenkin Tilda tapaaminen ja sitä odotan innolla, kun en ole aikoihin päässyt mukaan. Nyt on kiva nähdä taas niitä tuttuja. Mutta ensi viikko on todellakin aika kiireinen joten valmista ei taida käsityörintamalla tulla kovin paljoa. Kai jotain pientä voi ehtiä, mutta sen näkee sitten.