Muutosten tuulet puhaltaa...

...vihdoinkin. Olen nyt saanut toistaseksi olevan uuden työpaikan. Olen hakemassa toiselta paikkakunnalta kakkosasuntoa. Olen lähtemässä hakemaan toista autoa meille Vaasasta. Olen jäänyt omasta työstä virkavapaalle, olen saanut virallista tietoa uudesta opiskelupaikastani....

On ollut melkoista vipinää ja vilskettä nämä viime ajat. Samalla hetkellä kun sain tietää, että saan sen uuden työn, niin minä "aloin taas elämään"! "Masennuksen poikanen" hävisi välittömästi. Itsetuntoni nousi välittömästi. Olin jo osittain heittänyt toivoni kankkulan kaivoon, etten enää koskaan kelpaisi mihinkään muualle töihin ja joutuisin olemaan loppu ikäni tuossa työssä, josta olen niin kyllästynyt, että aivan ahistaa, kurkkua kuristaa...
Mutta nyt elämä näyttää taas niin valoisalta. Ja toivottavasti jatkuukin ja olen tehnyt oikean valinnan. Mitä ei sitten tarvitse joskus katua. :o)

Olen kyllä osittain jo alkanut tekemään tuntitöitä siellä uudessa paikassa, vaikka virallisesti työni alkaa 1.9. Mukavaa tutustua asiaan rauhassa ja nyt seuraavat työvuorot viikonloppuna kannan jo täyden vastuun tehtävästä. Toisaaltaan jänskättää ja toisaaltaan olen ihan innoissani.

Asunnon metsästys on vain takkuillut todella paljon. Tänään on taas yksi mahdollinen asunto, josta kuulen sitten myöhemmin, toivottavasti jo tänään! Vuorotyötä kun tekee ja työn ja kodin väliä on yli 100km, niin toivon todella, että saan sen asunnon nopeasti. Hirvittää ajaa yövuoron tai iltavuoron jälkeen kotiin nukkumaan.

Huomenna tosiaankin lähden hakemaan Vaasasta asti kakkosautoa. Se on täysi yllätys minkäkuntoinen se on ja onko se hintansa väärti. Toivottavasti se on kumminkin sellainen joka tulee kotia asti.

Viime viikon loppupuolella sain myös tiedon uudesta koulupaikasta, joka alkaa 12.9. Sitä suoritan työnohella ja se on sitten taas Kankaanpäässä, eli toisella puolen Suomea. :o)

Nyt tuntuu, että elämä alkaa taas olla omissa mukavissa uomissaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Käsitöitä olen tehnyt todella vähän.
Sain kuitenkin tässä kasattua jo vuosia sitten aloitetun puuvilla neuleen. Päällä se on ollut jo useaan otteeseen ja on oikein mielyttävä päällä pidettävä.

Olen taas iltaisin ahertanut niitä heksagoneja sen mitä olen jaksanut.
Nyt kun alan tekemään vuorotyötä ja todennäköisesti yövuorot ovat rauhallisia, niin saattaa alkaa jotain valmistakin tulemaan.
Mutta sen näkee sitten kun on ensimäiset yöt valvonut. Aikaisemmasta valvomisesta taitaa ollakkin lähes 13 vuotta :o)... mutta jännityksellä odotan kuinka muoriskan käy...

Tänään täytyykin laittaa aikaisin nukkumaan, koska herätyskello taitaa pärähtää aamuyöllä 04. Olisi tarkoitus lähteä ajoissa liikkeelle , että ehtisi illaksi taas takasin kotiin.