Opiskelut on aloitettu, kerran jo Saviksessa käyty ja nippu tehtäviä odottaa tekijää. Osin olen pettynyt tulevaan talveen, eteenkin kevään tuleviin juttuihin, mutta eipäs nyt hätäillä ja mietitä sitä vielä. Asioilla on yleensä tapana järjestyä. Mutta mihinkään kirjekurssiin en kyllä suostu!
Elämäni ensi kerran sain myös viime reissulta Saviksesta kunnollisen ruokamyrkytyksen. Sitä tautia en halua enää ikinä. Luulin jo että kuolema tulee, olin niin kipeä. Kuulin myös, että muutkin olivat olleet todella kipeitä.
Nyt kuitenkin sekin on ohi. Olo on vielä hyvin hutera, mutta päivä päivältä olo paranee. Ruoka vain ei tahdo maistua vieläkään. Kaiken mitä suuhun pistää, kipristelee tosi kipeästi vieläkin.
Sunnuntaina innostuimme lähtemään käymään kävelemässä Kivaloilla päiväretken. Kävimme katsomassa millainen ruska siellä on ja onko se maasto sellaista, minne voisi ottaa neitinkin mukaan retkelle.
Päivä meni varsin nopeasti. Kävelimme 13km. Kauniita kuvia otin muutaman muistoksi.
Lähteessä oli todella kylmää ja hyvää vettä....
Ihana ruskainen havupuu....erikoisesti osa havun neulasista oli kellastunut....
Suolla heinät olivat upean näköiset...kuvassa ei niin hyvältä edes näytä...
Ihana lampi löytyi myös matkan varrelta...Minun on pakko tunnustaa, että minä olen repsahtanut sittenkin. Lupasin itselleni, etten osta ainuttakaan lankaa, ennenkuin on entisiä kudottu pois. Mutta minkäs teet, kun lankahyllyltä suorastaan yhdet langat väkisin hyppäsi ostoskärryyn...eihän sille kertakaikkiaan voinut mitään.
Kai kuitenkin sitten siitä syystä, kun olin niin innokas niiden suhteen, niin puseron tekeminen vastusti oikein kunnolla. Olin jo kutonut lähes takakappaleen kokonaan, kun huomasin, että se oli tehty ihan väärin. Kuvio ei täsmännyt ollenkaan. Sokeanan innostuksesta olin vain kutonut, sen tarkemmin sitä katsomatta. ... no purkuunhan se sitten meni. Ja nyt olen sitten malttanut rauhassa aloittaa sen uudelleen...jospa se nyt sitten onnistuisi. Lanka on kyllä niin miellyttävää kutoa, ettei tahdo malttaa lopettaa..
Sen ison valoryijyn tekeminen etenee kans jonku verran aina iltaisin. Sormet vain ei tahdo alkaa yhteistyöhön sen kanssa kovin kauaksi aikaa kerrallaan. Mutta kunhan se on jouluksi valmis niin olen tosi tyytyväinen. Eihän siihen ole vielä niitä valojakaan saatavana. Niitä joutuu kuitenkin odottamaan jonkun aikaa. Maltti on siinäkin valttia.
Askartelu kerhosta tuli kanssa mielenkiintoinen paketti...mutta se saa odottaa aikaa parempaa.
2 kommenttia:
Kiitos vierailusta, vastavierailulla täällä. Kauniita syksyisiä maisemia. Tuonne tekisi mieli reippailemaan. Olet melkoinen monitoiminainen kun osaat noin monenlaisia käsitöitä ja askarteluja. Ihania neuleita ja vaikka mitä!
Tulin vastavierailulle. Ihania töitä sulla ja monipuolisesti kaikenlaista. Vai että huppari poronnahasta: siinä on tekemistä, mutta on varmasti vaivan arvoinen!
Lähetä kommentti