Todellakin on hiljaiseloa täällä päin. Työkiireitä "oikeissa töissä" on ollut nykyisin ihan riittämiin. Ylitöitä on tullut tehtyä, kun on ollut rästihommia ja on tullut uusia koneita taloon. Niiden takia on ollut tehtävä pitempää päivää. Ei ole juurikaan enää iltasella kotiin tultua jaksanut tehdä mitään. Lisäksi on pitänyt kuskata aamuin illoin poikaa työharjoitteluun. Oma hommansa siinäkin. Onneksi saavat syksyllä oman ajokorttinsa, niin toivottavasti helpottaa. Tai sitten ei, ei ole enää ikinä omaa autoa käytössä...Ei ole helppoa, ei ;o)
Nyt viikonloppuna ajattelin, että jos ehtisi askarrella ne peikkopojat ja -tytöt vihdoin valmiiksi. Ehkä se voisi jopa onnistua, kun nuorimmainen lähtee viikonlopuksi partioleirille. Tai se pahin pelko on tietty, se että joudun ottamaan kotia työhommia,mitä pelkään eniten nyt.
Ajattelin pari viikkoa sitten, että ehtisin tehdä jotain ystävänpäivä juttujakin, mutta ei. Ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta. Toisaaltaan ajattelin, että onko se juuri pakko aina ollakkaan juuri sinä tiettynä päivänä. Voinhan minä antaa lahjani vaikka seuraavalla viikolla. Ystävyyshän on jatkuvaa, päivästä piittaamatta.
Mutta on lähdettävä edes tälle päivälle jotain suuhun pistämään, syöntikin on jäänyt aika heikoille. Mutta ei kilot lisäänny, kun jo suolet syö toisiaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti