Tänään olen kai tehnyt vähän historiaa, olen löhöillyt auringossa tekemättä yhtään mitään. En juuri koskaan jaksa makoilla tekemättä yhtään mitään. Aina täytyy olla ainakin käsityö kourassa.
Olen toki tänään vähän puuhastellut käsitöitäkin. Olen kutonut villatakkia. Se on sellainen kärsimysten kärsimys. Olen sen purkanut osittain ja taas aloittanut uudelleen. Nyt jo tympii tehdä sitä, mutta kyllä se vain on kuitenkin tehtävä loppuun. Ei anna sisu periksi.
Nyt kyllä ajattelin lähteä syömään muurinpohja lättyjä ja sitten alkaa lämmittämään ulkosaunaa. Ja samalla voisi vähän vaikka virkkailla verhoa, sellainenkin kun on kesken. Sekin on vähän sellainen iäisyys prjojekti. Aloitin sen jossain vaiheessa keväällä ja ajattelin, että se valmistuisi kesäksi tyttären leikkimökkiin. Niin se vain kevät kului aika vauhdilla, osin työn ja osin opiskelun merkissä ja ei sitten se valmistunutkaan kesäksi. Jos se sitten valmistuisi ensi kesäksi. Toivottavasti kesä on ensi vuonnakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti