lauantai 13. syyskuuta 2008

Sairaslomalla kittuuttamista

Sairaslomalla oleminen on tosi pitkästyttävää, varsinkin kun ei oikein pysty mitään tekemään. Olen ollut nyt yli kaksi viikkoa sairaslomalla nivelsärkyjen kanssa. Ei oikein tunnu menevän ohi, mutta kai jotain jo selviää maanantaina, kun taas olen yhteydessä lääkäriini.

En ole oikein voinut mitään käsitöitäkään tehdä. Jotain pientä olen aina välillä yrittänyt, kun päivät tulevat niin mahdottoman pitkiksi. Olen päätellyt jotain valmiita töitä jne. Mutta kun ei sormet tahdo kestää edes kynää pitää kädessä, kun alkaa se kamala särky nivelissä.

Tässä on kuitenkin kuva, jonka olen tehnyt jo paljon ennen kuin jäin saikulle. En vain ole saanut kuvattua ja varsinkaan siirrettyä tänne blogiini. Neuloin meidän lähetin pikku prinsessalle, joka syntyi keskosena, tälläisen pienen pienen neuletakin myssyineen ja pikku riikkiset sukat. Neuleen koko on jotain 40cm:lle. Pienen pieni ja niin söpö.



Sitten sain tälläisen ihanan yllätyksen Jaanalta. En päässyt Topilaisten tapaamiseen, mutta olin saanut tälläisen avaimenperän siitä huolimatta. Kiitos Jaanalle. Niin mahdottoman kaunis, aivan olen sanaton.



Tälläiset sukat olen myös tässä hiljattain saanut neulottua. Lanka oli aivan ihanaa neuloa. Samoin väri oli just mun sininen, mukana hieman vihreää. Mutta olin tosi pettynyt siihen, kun aloin neulomaan ensimäisen sukan jälkeen toista, niin ei raidoitus lähtenytkään samanlailla kuin ensimäisessä sukassa. Koetin vaikka minkälaisia vippaskonsteja, mutta ei. Värit tuli yhteen lönttiin aina. Välillä kerin jopa langan ja aloin neuloa loppupäästä, jätin pätkän neulomatta ja tein jos jonkinlaisia konsteja tuloksetta. Meinasin jo heittää kuikkaan koko sukan. Sitten yks päivä päätin, että teen yösukiksi. Eihän niitä kukaan käy katsomassa peiton alla, nukkumatti korkeintaan ja luultavasti se ei siitä kenellekkään mainitse.



Tässä muutkin päätellyt sukat. Vihdoin ovat kuitenkin käyttö valmiina.



Tästä saunasetistä olen oikein tyytyväinen. Tähän kuuluu vielä laudeliinakin, mutta olen sen unohtanut kuvata ja se on ollut jo käytössä, niin en viitsi sitä enää kuvatakkaan. Nämä ovat tehty ikivanhoista puuvilla- ja kalalangoista. Ensin vähän epäilin niiden toimivuutta, mutta toimivat tosi hyvin. Saippuapussiakin olen testaillut ja se toimii kyllä loistavasti. Olen ajatellutkin, että näistä saisi hyvin joululahjoja ja samalla saisi käytettyä ikivanhat puuvillalangat hyötykäytettyä.


Tässä vielä lähikuvassa tämä saippuapussi.


Tässä vielä kuva pikku neidin sormesta, kun neiti ompeli niin innoissaan minun paffillani kuvio-ompeleita ja iikk....äitiiii....kurkku suorana neiti huusi...neula oli lävistänyt hänen sormensa. Neula törrötti toinen pää kynnenpäällä ja toinen pää toisella puolen sormea....ja olihan se varmaan kipeä. Mutta onneksi äiti on niin, niin pätevä, että osasi poistaa neulan ja saada vielä hysteerisen lapsen hengittämäänkin ihan rauhallisesti, että selvittiin siitäkin vielä ihan hyvin. Haavakin saatiin sidottua ja trauma käsiteltiin, jotta seuraavana päivänä voitiin sitten taas ommella iloisin mielin. Eli ei jäänyt mitään traumaa kokemuksesta. Ja paffi saa taas kyytiä. Se on hyvä se.


Tässäpäs oli tämän kertaiset tarinat ja kuvaukset. Ei ole paljoa valmista tullut. Ensi viikolla alkaisi sitten taas ne vahus-ja seniorityön erikoistumiopinnot, niin ei senkään puolesta kovin paljoa ehdi käsitöitä puuhailla, vaikka koparat kuntoon tulisikin. Mutta aina kaiketi jotain pientä täytyy tehdä, että mieli pysyy virkkuna. Ei koskaan ole niin kiirettä, etteikö jotain ehtisi tehdä.
Laatikossa olisi monen monta askartelu juttuakin tekeillä ja ajatuksissa toinen mokoma, kun vain ehtisi niitäkin joskus .... ehkä sitten eläkkeellä parinkymmenvuoden kulutta ;o)

3 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Mahdottomasti olet saanut aikaseksi!! Toivottavasti kivut alkavat hellittää!!
Lainasin sulta kuvaa tuosta avaimenperästä omaankin blogiin,kun lähetin sen niin innoissani että unohdin vallan kuvata ;)

Mari kirjoitti...

Auts! Minullakin jäi 5-vuotiaana sormi äidin ompelukoneen väliin ja neula läpi. Se jäi jotenkin poikittain sormen sisään, joten röntgenin ja lääkärin kautta piti käydä, että saatiin se pois. Seuraavan kerran uskalsin ommella vasta koulun käsityötunneilla, kun oli pakko. ;)

Merja kirjoitti...

voi hurja...onneksi ei sitten jäänyt mitään traumaa ompelukonetta kohtaan.