sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Hiihtokausi on sitten avattu.

Eilen kävimme kävelyllä ja kiersimme pururadan kautta. Huomasimme yllätykseksemme, että täällä voi hiihtää. Latua ei oltu vielä ajettu, mutta hiihtämällä sinne olikin tehty jo latu. Päätimmekin, että huomenna käymme avaamassa sitten hiihtokauden. Onpahan hyvää treeniä ensi viikkoa varten, kun olemme menossa kaverin kanssa Leville "kauhianpaikan leirille". Olemme aikoneet ottaa sinnekkin sukset mukaan.
Pitihän se tietenkin kuva sitten ottaa, että on todistusaineistoa.

Käsitöitä ei ole juurikaan ehtinyt tehdä tätä nykyä, mutta on kaikenlaista muuta puuhaa kyllä touhuttu. Mutta nyt näin ja kyllä se käsityön aikakin taas tulee.
Erikoistumisopinnot ovat nyt sitten loppusuoralla. Enään yksi tehtävä ja sitten kehittämistehtävän viimeistely, niin voi alkaa odottaa vain papereiden saantia joulukuussa. Ja nyt kun on päässyt opiskelun vauhtiin, niin eihän tätä malta lopettaa. Joten olen hakenut yhteen kouluun taas. Vastausta sieltä odotan joskus marraskuussa. Mutta sinne on valtava määrä varmaan hakijoita, niin en ole oikeastaan yhtään edes varautunut, että sinne pääsisin. Mutta siihenkin olen luonut varasuunnitelman. Jotain opiskelen kuitenkin....mutta siitä sitten jossain myöhemmässä vaiheessa.


Tässä hiljattain kävimme myös Saariselällä ruskaretkellä. Ruskasta ei ollut tietoakaan, mutta matka oli muuten aivan onnistunut. Kävimme siellä vaeltamassa ja kävimme Utsjoella ajeleen autolla. Maisemat oli kyllä aivan ihanat ja ilma kyllä suosi meitä. Itse Saariselkä ei ollut sellainen minun mieleinen paikka, ehkä on suunnattu iäkkäimmälle porukalle. Sillä olimme varmaan melkein nuorimpia sillä kylällä...

Mennessä poikkesimme potkuribaarissa. Siellä oli aivan ihana iso potkuri. Tottakai piti heti sinne kyytiin kiivetä....lapsetti heti!

Tässä näitä maisemia sieltä Utsjoelta...

ja tässä...

Olen vähän kuitenkin askarrellut. Olen tehnyt tälläisen naulakon kaulakoruille. Nyt sitten komistelee veskin seinässä. Siinä nyt pysyy korut tallessa.


Tälläistä tällä kertaa, ensi kerralla sitten taas jotain..... :o)

lauantai 15. elokuuta 2009

Kesä on lähes ohi

Niin se elokuukin on jo puolessa välissä. Työt on aloitettu pari viikkoa sitten ja lapsillakin arki koittanut, koulut ja opiskelut alkaneet.Pyöräilty on kyllä tälle kesälle aikapaljon. Todistettavasti, kuten kuvasta näkyy...hiki virtaa. Pieni levähdys heti kesken pitkän pyörälenkin. Lenkit on olleet yleensä n. 60-80km lenkkejä päivässä. Toki on lyhempiäkin tehty. Kesällä kun on niin mukava pyöräillä, jos on lämmitä eikä sada. Vaikka on sekin koettu kerran tälle kesälle, ukkonen nousi ihan yllättäen päälle ja vettä tuli taivaan täydeltä. Onneksi ei ollut enää kotia pitkää matkaa, vain muutama kilometri. Sen me kyllä polimme lujaa, niin lujaa etten ole varmaan eläissäni polkenut sitä vauhtia, veri maistui kurkussa ja silmissä sumeni. Tulipahan suihussa käynti samaan hintaan ;o)

Sitten käsitöiden pariin.
Sain valmiiksi leikkimökin toisen verhon...olin nimittäin ajatellut, että sen on valmistuttava vielä tälle kesälle. Hieman se meni tipalle, mutta kyllä nyt vielä tätä aikaa voi kesäksi sanoa.

Tässä joku päivä sitten iski myös askartelu fiilis päälle ja tein tälläisen Sinnooperin paketista tulleen puisen kynäkotelon. Kanteen laitoin servettilakalla tuon kuvan. Maalina oli perinnemaali. Todella helppoa maalia maalata, niin ihanasti tasottui eikä tullut ollenkaan sellaista paksua jälkeä. Puunsyyt näkyvät hyvin maalin alta. Samassa paketissa oli myös tuollainen helmirannekorun kokoamispaketti. Puisia helmiä kahta eri väriä. Ihan kiva oli tuokin tehdä. Aluksi ei meinannut hoksata miten se punonta alkaa, mutta muutaman yrityksen jälkeen alkoi luonnistua. Olisi ollut kiva, jos olisi ollut samaa sarjaa vielä kaulakorukin. Vaikka voihan noita helmiä, siimaa ja lukkoja toki ostaa erikseenkin.

Tässä kuva vielä rasian sisäpuolelta.
Nappasin myös kuvan tuosta kaivotaulusta, joka on valmistunut jo aika päivää sitten, mutta en ole saanut otettua siitä kuvaa. Nyt sitten sekin tuli ikuistettua. Joskus aiemmin olen kyllä kuvannut taulun ilman kehyksiä.

Jotain mukavaa puuhaa on teon alla. Suurin ja haastavin on poron nahasta tehtävä huppari tuttavalle. Sen ompelen täysin käsin, punotulla suonilangalla. Hidasta ja aikaa vievää hommaa, mutta tosi mielenkiintoista. Sekin on sellainen ajankanssa tehtävä projekti. Ja on valmis joskus. Ajatus siitä, että se valmistuisi tälle syksylle. Mutta kaikki riippuu siitä, miten ehin mitäkin hommaa tehdä. En kuitenkaan ressaa enää millään tekemisillä. Muuten menee into tehdä yhtään mitään.

On myös yksi neulottava lyhyt jakku teon alla. Muutamia askarteluja sekä ristipistoja, tilkkupeitto....

Niitäkin tehdään pikkuhiljaa. Loppuviikosta lähdenkin työreissulle Helsinkiin. Joten käsityöt joutuvat odottamaan. Luvassa on taas joskus jotain kuvia tekeleistäni.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Puuhasteluja pitemmältä ajalta

Kyllä on vain jännää miten tämä aika tosiaankin menee niin mahdotonta vauhtia. Jotenkin kuukaudet vain hurahtaa ja hoksaa, että on kuukausi mennyt. Kevät oli töissä todella kiireistä, ei ennättänyt eikä liioin jaksanut enää kovin paljon puuhastella. Toki aina jossain välissä jotain, eihän sitä osaa ollakkaan tekemättä mitään käsitöitä. Sitähän ihan sairastuisi...

Tässä on kuitenkin neitosen koulun päättäispäivänä otettu kuva. Piikan kanssa me olemme jotain aina puuhastelleet pitkin kesää. Oman aikansa ottaa, kun neiti on myös niin innokas puuhastelija ja sitäkin pitää tietenkin opastaa omissa hommissaan. Nyt se on myös innostunut ompelemaan tilkkutyötä, jonka lähettää sitten jossain vaiheessa kilpailuun mihin aikoo osallistua. Saapas nähdä miten pitkälle innostus sitten loppupeleissä jatkunee....

Olen neulonut itselleni tuossa kevään aikana tälläisen asusteen. Siitä tuli oikein mieleinen ja sitä on tullut pidettyä aika paljon. Tämä neule onkin saanut nimen "kutistunut"neule. Töissä ihanat työkaverit, miehet tietty, sen risti...nehän ne aina osaa niin ilahduttaa....heh heh...


Kesän alussa sain valmiiksi piikan leikkimökkiin verhonkin. Tämähän oli se minun pitkän ajan prjojekti. En edes tarkalleen muista, koska sen aloitin, ehkä joskus syksyllä. Tätä olen virkannut vain aina silloin tällöin sekä aina kun on ollut jossain reissunpäällä.

Kamala kaaos näkyy ikkunasta...mutta kai siellä on joku toiminta ollut menossa. Ja kai se saakin olla sekaisin.

Tästä kuvasta näkee paremmin tuon mallin.


Tämä kuva on sitten taas otettu leikkimökin sisältä päin. Oli vain huono kuvata, kun oli niin pimeää ja salamavalo ei tahtonut toimia. Olen kyllä aika tyytyväinen tähän . Nyt on edessä se toinen verho toiseen ikkunaan. Sitäkin olen tehnyt sen verran, että taitaa olla kolmas perhonen menossa. Eli ehkä jos kehtaa tehdä, niin syksyksi valmistuu...ja tuleehan tuo ensi kesäkin sitten....

Ennen kesälomaa aloin tekemään hartiahuivia puuvillalangasta. Tälläisen kuvion valitsin siihen.


Ja tälläinen siitä sitten tuli. Tämä ehti kuin ehtikin valmistua ennen Vuokattiin lähtöä. Mukana oli siellä ja tuli tämäkin sitten koetestattua.


Pirtin puusänkyyn olen tehnyt kesän aikana farkkupala peiton. Kierrätys farkuista. Nythän on niin kierrätys muotia... ja ei ainakaan minun pikku karvapeikot saa tätä sänkyä myllättyä, sen verran on peitolla painoa. Että alkoi sänky pysyä kunnossa eikä peitot myllättynä.


Visu ihminen kun on, ei pane mitään hukkaan. Joten nämäkin palat on otettu sitten hyötykäyttöön ja tehty meikkilaukku. Käyttöön on tämäkin tullut otettua. Mieleinen tämäkin.

Ja kun ei koskaan saa itelle mitään ;o) niin pitihän se tehdä itellekkin pari sängyn peitto farkkupaloista. Tähän laitoin pöljyyttäni vanun väliin aivan turhaan. Tämäkin peitto on nyt niin painava, ettei hievahda, vaikka itse nukkuu päivänokoset tämän päällä. Tätä ei kyllä ihan sitten koti koneessa pestä. On kaiketi joskus sitten likaannuttua vietävä pesulaan. No oppia ikä kaikki. Aina sitä näköjään oppii jotain uuttakin.

Tänään olen sitten puuhastellut tuolla omassa ompelimossa tälläisen teoksen. Tämä nyt on vielä vähän kesken, mutta kuvasimpas nyt huvikseni tämänkin tähän. Yllättäen tästäkin tulee pari sängyn peitto. Päällys osa on nyt valmiina ja laitoja pitäisi alkaa kehittelemään. Tänään loppui vain into kesken, kun kello kävi jo niin paljon illansuussa.


Tässä lähikuva noista prodeeratuista kuvista.


Eli tälläistä olen tänä kesänä saanut aikaiseksi. En ihan laiskana ole ollut, vaikka en olekkaan saanut aikaiseksi blogiani päivitettyä. Syksy kun tulee ,tulee uudet kujeet ja uudet tuulet, niin sitten taas saattaa olla virtaa näihinkin hommiin enempi. Opiskelutkin saatetaan loppuun tuossa marraskuussa, niin sekin helpottaa kummasti puuhastelua.
Tälläiset kuulumiset tällä kertaa.













keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kylläpäs on aika vierähtänyt

Miten ihmeessä tuo aika menee niin kamalan nopeasti. On kyllä ollut aivan älyttömästi kaikenlaista puuhaa sekä työ hommia. Ollaan myös käyty reissussakin Vuokatissa muutama viikko sitten.

Hiihdelty on myös joka välissä missä vain on ennättänyt. Tänään viimeksi kun kävimme, niin nappasimme kuvan. Eli kyllä on vielä niin paljon lunta, että pystyy hiihtämään jonkun aikaa.

Ostin uudet vesikelin sukset viikonloppuna. Kyllä vain oli hyvä hiihtää. Luisto ja pito olivat kohdallaan, kiitos siitä kuuluu omalle "valmentajalleni".

Käsitöitä on tullut tehtyä tosi vähän. En ole juurikaan ennättänyt. Jotain olen kutonut. Muutamat lapaset. Kuvia en ole edes ottanut, kun ovat meneet samantien käyttöön.

Tiskirättejä olen myös tehnyt jonkun kipaleen. Epäilin niiden toimivuutta,mutta ihan turhaan. Sillä ne toimivat tosi hyvin ja ovat käteviä, kun vain käyttää aina joskus pyykkikoneessa mutkan.

Jotain muutakin on lähes valmiina, mutta kun en periaatteessakaan kuvaa jos on keskeneräinen, niin en myös niistä kerro vielä. Jää jotain kerrotavaa seuraavallekkin kerralle. :o)
Mutta kuten ystävät huomaatte, olen kuitenkin hengissä ja voin hyvin, vaikka ei ole tullutkaan päivityksiä pitkään aikaan. Ihanaa kun olette kuitenkin olleet kiinnostuneita...täältä tullaan vielä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Luovan mysteerin vaihe 2


No niin nyt on vaihe kaksi tehtynä valmiiksi. Just pääsin vauhtiin, kunnes se loppui...taas pitää malttaa odottaa.

torstai 12. helmikuuta 2009

Hiljaiseloa täällä...

Todellakin on hiljaiseloa täällä päin. Työkiireitä "oikeissa töissä" on ollut nykyisin ihan riittämiin. Ylitöitä on tullut tehtyä, kun on ollut rästihommia ja on tullut uusia koneita taloon. Niiden takia on ollut tehtävä pitempää päivää. Ei ole juurikaan enää iltasella kotiin tultua jaksanut tehdä mitään. Lisäksi on pitänyt kuskata aamuin illoin poikaa työharjoitteluun. Oma hommansa siinäkin. Onneksi saavat syksyllä oman ajokorttinsa, niin toivottavasti helpottaa. Tai sitten ei, ei ole enää ikinä omaa autoa käytössä...Ei ole helppoa, ei ;o)

Nyt viikonloppuna ajattelin, että jos ehtisi askarrella ne peikkopojat ja -tytöt vihdoin valmiiksi. Ehkä se voisi jopa onnistua, kun nuorimmainen lähtee viikonlopuksi partioleirille. Tai se pahin pelko on tietty, se että joudun ottamaan kotia työhommia,mitä pelkään eniten nyt.
Ajattelin pari viikkoa sitten, että ehtisin tehdä jotain ystävänpäivä juttujakin, mutta ei. Ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta. Toisaaltaan ajattelin, että onko se juuri pakko aina ollakkaan juuri sinä tiettynä päivänä. Voinhan minä antaa lahjani vaikka seuraavalla viikolla. Ystävyyshän on jatkuvaa, päivästä piittaamatta.

Mutta on lähdettävä edes tälle päivälle jotain suuhun pistämään, syöntikin on jäänyt aika heikoille. Mutta ei kilot lisäänny, kun jo suolet syö toisiaan...

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Kastetaulu, toivomuskaivo ja luovamysteeri

Osallistuin luovamysteeriin ja tässä on ensimäinen vaihe. En ole koskaan aiemmin osallistunut kyseiseen hommaan, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää sisällään. Mutta nyt vain odotellaan, mitä pitää seuraavaksi tehdä.
Tässä vaiheessa piti valita inhokkikangas ja siihen sopiva yksivärinen, sekä lempparikangas ja siihen sopiva yksivärinen. Sitten piti tehdä niillä tilkkumaalausta. Palaset on nyt tuolla tyllin alla, tikkausta päällä. Tyllikin on nyt tällä kertaa palasista, kun en muka löytänyt yhtään isompaa palasta. Ja voi ollakkin, ettei sitä minun varastostani nyt löydykkään. Sitä tulee niin harvoin käytettyä.

Olen myös saanut vihdoin tehtyä valmiiksi kaverin vauvalle kastetaulun. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Itse he saavat sitten sen kehystää.

Myös tämän syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla ostettu pitkäpistotyö on myös valmiina. Ensi viikolla vien sen kehystämöön.

Valmista ei ole kovin paljoa tullut käsityörintamalla. Joskus on vain hyvä pitää vähän rauhallisempaa tahtia. Pysyy innostus sitten pitempään. Seuraava projekti olisi saada ne peikot valmiiksi sekä se Oulun käsityömessuilta hankittu bunkakirjonta taulu.
Olen myös ajatellut josko alkaisi lapasia kutomaan vaihteeksi. Ja voisihan sitä jonkun huivinkin kutoa. Tilkkutöitä voisi sitten taas viikkonloppuna väsätä. Silläkin rintamalla on jotain ajatuksia.
Tuo ystävänpäiväkin tulee. Muutaman kortin olen ajatellut saada postiin asti tänä vuonna.
Tänään oli aivan ihana ilma ja siksi kävimmekin metsässä tunnin lumikenkäreissun. Johan oli hiki ja pirtsakka olo sen jälkeen. Muutenkin tänään on ollut aika rauhallinen päivä, kun nuorimmainen on ollut viikonlopun Ihime-partiotahdissa.
Mutta tälläiset kuulumiset tälläkertaa. Jos jotain saan viikolla valmiiksi, niin käyn sitten laittelemassa kuvia taas tänne.
Mutta seuraavaan kertaan sitten.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

neulomuksia, tilkkutöitä, rautalanka kokeilua

Flunssan kourissa taas pyöriskellään. Nuhaa pukkaa päälle ja kurkku on kipeä. Pääkin tuntuu ihan oudolta. Tämä flunssa on kuuleman nyt eri, joka tulee joulun jälkeen ja joulua ennen oli eri tauti. Tiedä sitten miten on asian laita, mutta tämä sairastelu alkaa jo kyllästyttää.

Sinnillä olen yrittänyt vähän siivoilla, vaihtanut nyt jo jouluverhot pois ja kerännyt jouluhommat laatikkoon. Välillä istuen ja välillä pötkötellen.

Siirsin nyt koneelle muutaman kuvan, että saa laittaa tännekkin jotain.

Tässä kuvassa on joululahjaksi laitetut sukat sukulaisperheelle Kaarinaan. Nuo valkoiset sukat tein Kotiliedessä olleen mallin mukaan. Oli tosi kiva malli ja nopea valmistaa.

Tässä on myös jouluksi lähetetyt sukat minun tutuilleni, jotka poimivat viime syksyllä minulle puolukat. Kiitokseksi siitä kudoin pariskunnalle sukat. Mieleiset ovat kuuleman olleet.

Tässä on vähän lähempää otettu kuva noista valkoisista pitsisukista. Ei vain oikein hyvä kuva tullut. Kuvan ottaja ei näemä ole mitenkään taidokas tässäkään asiassa. Mutta rohkeasti vain napsii kuvia ja kritisoi sitten ....


Tässä on kuva ensimäisistä rautalanka askarteluistani. Toisen tein syksyllä valmiiski ja nyt ennen joulua sain tehtyä toisen. Nämä tuli aikanaan Sinooperin askartelupaketin mukana. Pitihän sitä tätäkin kokeilla, että tietää mitä ko. homma on. Jotenkin ei tuntunut olevan minun hommaa. Tai....jos harjoittelisi paljon enemmän, niin oppisi kaikki koukerot tekemään samanlailla. Mutta jotenkin tuntuu, ettei se ehkä sittenkään ole sitä mitä haluan väkertää. En edes viitsinyt niin paljon vääntää tuota rautalankaa tuohon ympärille, mitä siinä ohjeessa olisi pitänyt vääntää. Minusta se olisi sitten tullut niin raskaan oloiseksi. Samoin, kun jätin ne koristeeksi tarkoitetut helmet pois. Minä en niistäkään niin erikoisemmin pitänyt näissä.

Tänään kun poistin jouluhommat , niin laitoin vähän uutta sisustustakin. Isäni on kova tekemään puukäsitöitä, niin sain häneltä parit tuollaiset "känkkyräpuista" tehtyä pöytälampun jalkaa. Kävin lauantaina ostaan niihin sitten varjostimet ja laitoin ne nyt sitten pöydälle koristelemaan ja valaisemaan iltojamme. Tuo puinen korurasia tuossa keskellä on myös isäni tekemä. Minäkin haluaisin tehdä puusta kaikenlaista , jos vain aika riittäisi. Ja osaisi...


Tässä on vielä lähikuva tuosta toisesta lampun jalasta. Minusta se on niin ihana. Aivan kuin joku karhunpoika siinä puun oksaa vasten köllöttelisi. Se on mun suosikkini.


Eilen sain valmiiksi ja jopa samalla viimeistellyksi tyttärelleni uuden pipon ja kaulahuivin. Aluksi ajattelin, että teen nämä itselleni, mutta ottaja ilmaantui aivan yllättäen ja vei omakseen. Ja eihän sitä voinut kieltääkkään. Pitänee sitten tehdä joskus itselleni uudet tamineet.


Tänään aamusella samalla kun levähtelin, sain valmiiksi pojalleni uudet sukat. Ihmeellistä vaikka olen vasta sillekkin neulonut sukat, niin ovat nyt jo muka pienet. Mutta nyt on sitten taas tehty uudet. Haluttaisi vain joskus tehdä jotain kuviosukkia pojillekkin, mutta kun ei kuuleman saa. Aina vain näitä tavallisia....höh..



Just äsken sitten sain ommeltua tähänkin kassiin napit paikoilleen. Tämä kassi menee ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Toivon vain, ettei kyseinen henkilö käy katsomassa tätä täällä blogissani. Toisaaltaan hän kyllä tietää, että saa tälläisen. Mutta en nyt malttanut jättää tätä samalla kuvaamatta ja liittämättä tänne. Ensi viikolla kun on niin paljon taas kaikenlaista iltaohjelmaa, ettei jouda sitten täällä juurikaan mitään tekemään.
Opiskeluhommia pitäisi tehdä jossain välissä, se homma vain jostain syystä ei kiinnosta mua yhtään. Olen jopa miettinyt, että lopetan koko homman. Miksi sitä väkisin vääntämään jos ei ole oikeasti innostusta. Mutta sitten taas toisaaltaan, luonne ei anna antaa periksi....

Ensi tiistaina on kuitenkin Tilda tapaaminen ja sitä odotan innolla, kun en ole aikoihin päässyt mukaan. Nyt on kiva nähdä taas niitä tuttuja. Mutta ensi viikko on todellakin aika kiireinen joten valmista ei taida käsityörintamalla tulla kovin paljoa. Kai jotain pientä voi ehtiä, mutta sen näkee sitten.








maanantai 5. tammikuuta 2009

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tällä kertaa ei tule kuvia, kun ei ole nyt ohjelmaa millä laittaa niitä tänne. Mutta lupeissa on, että saan sellaisen omaan kannettavaani ihan lähi päivinä.

Joulu oli ja meni sairastellessa flunssaa ja rippeitä taudista tuntunee vielä olevan jäljellä. Mutta niinhän se on, ettei hyvää kannate hevin antaa pois.
Uutta vuotta ei myöskään meillä sen kummemmin juhlittu. Muutamat raketit ammuttiin ja perunasalatia a`la nakit syötiin- siinä se.

Joulun aikaan polttelin kyllä kynttilöitä, joita olin itse kynttilän valukurssilla tehnyt. Olin tosi pettynyt, koska ne kaikki valuttivat aivan mahdottomasti. Sotkivat kaikki liinat, vaikka oli kuinka isot aluset, niin aina falskasi jostain. Savuttamista niissä ei ollut lainkaan, se oli positiivista. Mutta sekin iso vähän Aallon maljakkoa muistuttava kaksi sydäminen kynttilä paloi aivan oudosti. Toinen puoli humahti yks kaks pohjia myöden ja toinen paloi vain keskeltä jättäen korkeat suipot tornit pystyyn, kunnes valutti yhdeksi mössöksi kaiken massan.
Liekkö massassa jotain hämminkiä vai valajassa, sitä en tiedä. Mutta pettynyt olin kovasti.

Jotain käsitöitä olen tehnyt. Ristipistoja olen yrittänyt väkertää, mutta siinä silmäni tahtovat vastustaa. Välillä näkö heittää niin, ettei näe edes kunnolla neulaa ja välillä kaikki näkyy niin kirkkaasti aivan kun katselisi suurennuslasin läpi.

Olen sitten myös vähän ommellut paria tilkkutyöjuttua, mutta ne ovat vielä vaiheessa jonkin aikaa.
Neulonut olen sukkia ja kaulahuivin ja pipon.
Olen myös ommellut parit fleese haalarit prototyypiksi yhdelle alihankkijalle. Josko siitä saisi jotain pientä puuhaa kevät talvella tiedä häntä. Aika näyttää.

Mutta tälläinen päivitys tälle kertaa, ensi kerralla enempi ja toivottavasti jotain kuvia myös.