Aika menee....

...ihan älyttömällä vauhdilla eteenpäin. Kohta alkaa kesäkuu ja jotenkin tuntuu, että itse vielä on ihan kevät tunnelmissa. Liekö vaikutus sillä, että täällä on ollut ihan mahdottoman kylmiä ilmoja, on satanut vettä tai sitten on tuullut paljon. En tiedä....
Pihahommat ovat ihan alku tekijöissään. Onneksi nurmikot on nyt haravoitu, mutta kaikki kukkapenkit ja istutukset on vielä täysin tekemättä....

Minulla on ollut monenlaisia miettimisen aiheita tässä kevään aikana. Ja ne on osittain ressaneet minua. Mutta nyt olen tehnyt sen päätöksen, että jos ei joku asia minua miellytä, niin miksi tekisin sellaista. Yksi asia oli opiskelun lopettaminen Savonlinnassa. Viime viikolla sain vihdoin ja viimein ratkaistua sen ja laiton eropaperit menemään sinne. Ja ette usko, miten olin helpottunut siitä. Yksi asia pois mielestä.

Mutta tämähän ei tarkoita sitä, että heittäisin opiskelut pois...ei suinkaan, nyt vain suuntaan sen kiinnostuksen kohteen sellaiseen mikä minua kiinnostaa enempi. Eli käsityöpuolen ammattiinhan se edelleen liittyy. Ja työnohessa sitä alan syksyllä suorittamaan. Tämä koulutus mikä nyt on minulla alkamassa on ainutlaatuinen ja siellä koulussa opettaja tekee minulle ihan oman hopsin. Heillä ei nimittäin ole näin monimuotona ennen koulutettu. Jostain syystä he olivat nyt innostuneet asiasta, kun minä heille sähköpostia laitoin ja kyselin mahdollisuutta opiskella työnohessa..... ja voitte vain arvata olenko nyt innoissani siitä!
Syksyä odotellessa. Koulutuksen kerron sitten vasta kun se on 100% varmasti alkanut/ alkamassa.....siihen asti jännitystä elämään :o)

Työnhakuja olen myös tehnyt nyt taas , kun tuo työ alkaa taas tökkimään niin mahdottomasti.
Töistä kotiin tullessa olen jotenkin ihan kuitti, enkä tahdo jaksaa tehdä mitään....liekö piilotressiä... tiiä häntä.

En ole juurikaan mitään järkevää edes käsityörintamalla saanut aikaseksi.
Tämän pikku liinan olen virkannut ja sitä nyt mietin, että jätänkö sen liinaksi vai laitanko kelloksi?
Sitten kopioin näitä pikkuruisia juttuja...näitä olen leikkaillut iltaisin ja näistä on ajatus... ikuisuusprojekti ehkä, mutta ajatus kumminkin. Tavoite saada valmiiksi ennen eläkeikää...onneksi sinne on vielä paljon aikaa jäljellä. Mutta ei tule kiire kun asettaa pitkän aikatavoitteen....

Tämän punaisen langan sain nyt sitten loppumaan. Tein siitä vielä yhden kellon. Aika iso tästä tuli, mutta eipä tuo haittaa. Joskus jostain se paikkansa kyllä löytää tämäkin.

Tänään sunnuntaina meillä on siivottu ja järjestetty paikkoja. Jälleen kerran on todettu, että miksi ihmeessä sitä pitää kerätä tuota roinaa joka nurkkaan ja sitten ne pyörii ympäri taloa ja joka paikka on sitten sekasin....mutta ....

Nuorimmaisella on ensi viikko enää koulua ja sitten pääsee kesälaitumelle. On sen aikakin kyllä jo. Väsymystä on hänelläkin jo havaittavissa. Kumpa itselläkin alkaisi jo kesäloma. Mutta kuukausi pitää vielä jaksaa ahertaa.
Lämpimiä päiviä vain tässä alkaa jo toivomaan. Mutta ehkä se meillä juhannuksena sitten alkaa jo lämmetä ;o)

Ehkä se kesä tulee meillekkin...

Ehkä se tosiaankin tulee kesä meillekkin. Ilmat ovat olleet kyllä todella kylmiä ja koleita. Mutta tänään on poikkeus. Onhan nyt kyllä äitienpäiväkin ;o)
Ulkona kävästessä huomasin vesialtaan vierellä pienen sievän orvokin kukkivan täydellä tohinalla... tuli toive kesästä!
Nyt kohtapuolin pitäisi alkaa pihaa vihdoin haravoimaan ja muutenkin laittelemaan kuntoon. Uusiksi menee kukkapenkit ja piha nurmikkoakin pitää vähän paikkailla, kun on vuosien varrella painunut kuopalle.
Tänään kumminkin juhlitaan ensin oman äitini luona, sitten keskellä päivää voisi juhlia kotona, kunhan nuo armeijan veijarit nostavat päänsä tyynyltä. Iltasella on vielä käytävä anoppilassa. Jossain välissä oli myös tarkoitus käydä hautausmaat kiertämässä läpi ja viemässä sinne kynttilät palamaan. Eli kyllä ohjelmaa tälle kauniille päivälle on ihan kiitettävästi.


Kuvasin tuolla mökin pihalla nämä teelmykseni. Tein jämäpaloista kaksi pussukkaa sekä kehtoon nyt sen suunnittelemani peiton. Kehtoon olen myös virkannyt lakana pitsin. Pikku hiljaa kehtokin saa varustuksensakin.
Suunnitelmissa olisi alkaa virkkaamaan pihamökkiin verhot. Ehkä en kuitekaan kerkeä tälle kesälle saada kaikkiin ikkunoihin verhoja valmiiksi, mutta joskushan sekin on aloitettava ;o)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Pääsiäistouhua

Pitkäperjantaista huolimatta meillä on siivottu ja järjestetty tavaroita .... Nyt on puhdasta ja paikat taas järjestyksessä.

Eilen sain tämän tilkkupeiton nyt valmiiksi ja hetihän se piti sängylle laittaa.


Kivaltahan tuo näyttää, ei siinä mitään. Tuon päällisenhän olen esitellytkin jo aikasemmin, nyt vain sain siihen laitettua vanut ja muuten kasattua .

Helman kiersin jämäpaloilla, kun kangas meinasi väkisin loppua kesken ;o)

Illalla olisi edessä se pojan peiton vuorittaminen...katsotaan saanko sitä tänään valmiiksi. Nyt on niin ihana ilma, että on ensin mentävä kyllä nuuhkimaan ulkoilmaa.

Onnen päivä!

No nyt minulla on onnen päivä... kauan odotetut geelikynnet ovat nyt minun... Olen niin tyytyväinen, että vaikka koko loppu loma menisi pyllylleen, niin se ei haittaisi...

Näillä pystyy kuin pystyykin tekemään ihan kaikkea. Tiskatessa ja luututessa käytän ehkä ainakin aluksi hanskoja, mutta en muuten kyllä aio sen kummemmin varoa. Eikä kuuleman tarvikkaan.

Sain myös samalla kertaa hiukset leikattua ja samalla löysin todennäköisesti uuden ihanan kampaajan. Sillä ei kauan nokka tuhissu, kun oli uusi kampaus syntynyt... siihenkin olen tosi tyytyväinen.

Mutta nyt pitää alkaa jollekkin jo tälle päivää, eikä vain hekumoida omia käsiään. Ohjelmassa olisi tilkkkupeiton reunojen käsin ompelu ja jos alkaisi illan päälle vielä suunnitella sitä pojan farkkupeiton vuoren ompelua.

Huomenna olisi tarkoitus käydä ensi kertaa lenkillä. Nyt olen kahtena päivänä ottanut uutta rytmihäiriö lääkettä , eikä ole kertaakaan tullut mitään oireita. Eli pidämme peukkuja pystyssä, että nyt on oikea lääke löytynyt....

Hyvää pääsiäistä kaikille.

Kellomania...

...jatkuu...


Nyt olen ihan totaalisesti jäänyt näihin kiinni. Koko ajan vain haluttaisi tehdä näitä. Tämän kellon vien tänään lahjaksi tuohon kylälle yhdelle vanhemmalle ihmiselle.

Mutta nyt kyllä lupasin itselleni, että nyt tulee pieni paussi tässä virkkauksessa, sillä olen luvannut siivota sekä tehdä pojan sänkyyn farkkupeiton. Se on nyt sitten työn alla. Palat olen jo leikannut ja olen sitä jo vähän ommellutkin. Eli toivottavasti seuraava työ on sitten se peitto minkä täällä esittelen.
On mulla toinenkin peitto lähes valmis. Se on tilkkupeitto. Siitäkin vain reinojen laitto on vaiheessa. Eilen sitä vähän katsastelin, että ei tuossakaan mahtaisi kovin kauan mennä, kun tuon tekasis...liekö sekin kohta kumminkin valmis?

Tänään minulla alkoi 2 viikon loma. Ihanaa! Ohjelmaa on kyllä ihan kivasti koko ajalle, mutta en ota mitään paineita. Ei sillä, ei tässä nyt mitään paineita kyllä kaipaakaan, sillä meinaa nuo rytmihäiriöt nyt olla jokapäivistä homaa. Huomenna on nyt sitten se sairaala päivä, mutta hieman pessimistinen olen kyllä sitä reissua kohtaan, mutta katotaan. Onhan niitä ihmeitäkin sattunut.

Mutta tänään, on minun hemmottelu päivä. Tänään menen laitattamaan eka kertaa geelikynsiä. Olen aina ihastellut toisilla niitä, ja olen halunnut niitä kokeilla. Nyt tänään se sitten tapahtuu... mietin sitäkin kyllä, että jos sattuisin saaman jonkun toisen työpaikan mitä olen nyt haeskellut, niin sehän sitten tietää, että geelikynnet saa lähteä. Mutta nyt on sen kokeilun aika ja sitten jos tilanne muuttuu, niin sitten se muuttuu. Onpahan saanut kuitenkin sitäkin sitten kokeilla. Ei tarvi vanhana katua sitäkään, kun ei tullut kokeiltua moista höpötystä...
Ja kuka sen tietää, vaikka jo ensi viikolla ne pois haluaisin. Jos ne ei minun mukana pysy ja alkavat esim. irtoilla tms, niin sittenhän ne joutaa lähteäkkin pois. Suurempia varomisia en ala tekemään. Vaikka minulle on kyllä luvattu, että voin jatkaa kaikkea puuhastelua ihan normaalisti, kunhan vain tiskatessa pidän hanskoja.

Kevät kelloja

Tänään olin töistä tullessa ripeä. Asetin kahteen kelloon koneistot ja kovetin yhden liinan lisää ja yhteen liimasin vielä levyt kellotaulun taakse...

Tässä tämä ensimäinen...


ja tässä tämä toinen....

Olen nyt jäänyt jotenkin näihin kiinni. Olen antanut näitä syntymäpäivä lahjoiksi ym. lahjoiksi.. Lisää haluttaa vain koko ajan tehdä.

Se olisi huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa....kivaa!!

Ärsyttää...

ja tosi paljon ärsyttääkiin... kun en osaa käyttää tätä blogia kunnolla. En saa onnistumaan linkkien lisäämistä, enkä toisten blogiosotteita.... miksi tämä on niin vaikeaa. Ja kun ei lähipiirissä ole ketään joka opettaisi.... no ei voi mitään. Kun ei osaa, niin ei . On tyytyminen tähän....

ÄRRIPURRI ÄHISEE, PUHISEE, .....

Vielä kukoistaa...

...valtaisat puutarha viljelmät. Kasvihuone kurkun taimet istutin tänään uudelleen isompiin purkkeihin ja syvempään multaan. Nyt vain huolettaa, se että jos ne kasvavat liian nopeasti honteloiksi. Pitäisi kai kehittää joku vähän raittiimpi paikka, mutta ei tuonne pihamökkiinkään vielä arvaa niitä viedä. Saattaa öisin vielä pakkasen puolelle mennä....


Ja paprikat ja purjotkin ovat jo nousseet pintaan...

Hitaasti, mutta varmasti ne sieltä alkaa vihertämään. Jos nuo kaikki meinaisi istuttaa maahan, niin tarvisi huimasti isomman kasvilaatikoston tuonne pihalle, mitä nyt on. Enpäs taida ihan kaikkea taimittaa ;o)...

Viime vuonna kyllä aioin taas vakaasti, että kasvihuoneeseen en laita nyt mitään, mutta ainakin sinne on nyt sitten paparikaa ja kurkkua tulossa, jos nuo vielä silloin on hengissä. Mielenkiinnolla kokeillaan, mutta ei petytä jos ei tule tulosta. Onneksi on kaupat olemassa ...

Herra Kilpikonnakin on saanut rairuohot selkäänsä. Nyt vain odotellaan , josko sinne joku päivä pääsiäismunakin löytäisi tiensä ;o)


Pääsiäisen tulon innoittamana kokeilin minkäkin tuota patalapun tekemistä. Ihan kivan pirtsakathan niistä sitten kuitenkin tuli. Kiitos siitä Annelin, hyvät ohjeet kun laittoi omaan blogiinsa.

Muutamia liinoja olen myös tässä virkkaillut. Tähän kellotaulupohjaan kokeilin nyt liiman lisäksi tuota Verda tärkkiä...ei hajuakaan tuottaako tämä tulosta vai pahennusta, mutta kun tuollainen purkin pohja löytyi kaapista, niin miksi sitä ei kokeilemaan ....


Ja kauppareissullahan tarttui ihan yllättäen taas yksi virkkauslehti mukaan...

Tästä lehdestä olen tekemässä kans yhtä kellotaulua....mutta se on vielä vaiheessa.

Lenkkeilyä olisi nyt alettava harrastamaan ihan tosissaan. Lunta yritin luoda koirahäkistä viikonloppuna, mutta sain sellaiset rytmihäiriö kohtaukset taas, ettei tarvinnut sitten muuta sinä päivänä tehdäkkään.... liikunta on hyväksi , kunhan ei vain käytä käsiä... kävellä ja juosta kaiketi pystyn tekemään. Niissä en ole huomannut mitään niin raflaavaa, mutta käsien käyttö on tuhoon tuomittua. No onneksi menen ensi tiistaina sairaalaan lisätutkimuksiin. Siitä ei silti ole mitään taetta, että sieltä apua saa, mutta sitten on tuo yksityinen puoli. Sinne olenkin aikonut varata ajan, ellei nyt ala jotain apua löytymään. Siellä on sellainen kardiologi, joka ottaa tosissaan. Hänen vastaanotolla olen ennenkin joutunut käymään ja ainakin silläkerralla apu löytyi heti.

Mutta nyt pihasaunan lämmitykseen, jos loppuviikosta avaisimme pihasauna kauden. Sitä odotellessa, aurinkoisia päivä!

Huhtikuussa humahtaa...

...sanotaan sananlaskussa ja se pitää kyllä paikkaansa. Sillä vauhdilla on lumet alkaneet sulata. Pihan on ihan rapanen ja teranssit on sulanneet lumesta. Viikonlopulla on tarkoitus alkaa tyhentämään kesäsauna sinne kertyneestä tavarasta ja alkaa pikku hiljaa sitä lämmittelemään. Pääsee kunnon saunaan pitkästä aikaa.

Tämä viikko meni töissä ihan mahdottoman nopeasti. Osittain varmaan johtuu siitä, että aurinko paistaa lähes päivittäin ja antaa pirteyttä päiviin. Ja osa vaikutus voi myös tulla siitä, että tiedän talviloman alkavan ensi viikon jälkeen. Ihanaa, kaksi viikkoa lomaa. Lähden silloin pariksi vuorokaudeksi Leville kaverin kanssa rentoutumaan. Tiedä mitä virtaa sieltä saa .

Käsitöitä en ole paljoa tehnytkään. Jotain olen puuhastellut virkkauksien kanssa, mutta ne ovat vielä keskeneräisiä, joten niistä tuonenpana. Mutta siemeniä olen saanut jo kylvettyä, kun sen mullakin sain hankittua :o)
Nyt on purkissa itämässä pari eri lajia paprikaa sekä kasvihuonekurkkuja. Kukan siemet vielä odottavat kylvöä, koska en vielä niitä arvannut laitta, että ei kasva kamalaksi rimpuloiksi. Kuitenkaan tällä leveysasteella tuonne ulos niitä ei voi laittaa ennen juhannusta. Paprikoita en ole koskaan ennen kokeillutkaan kasvattaa. Saas nähdä mitä niistä tulee vai tuleeko vain kuihtuneita varsia...

Ja tietty pitihän se tuo rairuohokin jo kylvää...tiiä vaikka tipuset kävis jo sinne kohta munia tiputtelemassa. Minulle riittää tuo pieni kilpikonna purkki ja tyttärelle piti laittaa kahteen eri kippoon. Mahtaneekohan saada enemmän suklaamunia kuin minä?

Katselin kaupassa suklaa munien hintoja, on ne vain aika kalliita... nousseet hinnat aikalailla? Vai tuntuuko se vain siltä, en tiedä.

Niin ja ennätettiin me käydä lumilinnassakin ennen sen sulkemista. Ihan viimeisinä päivinä käytiin, mutta kuitenkin. Olihan siellä paljon näkemistä. Kauniita veistoksia ja patsaita.


Neiti pääsi halailemaan Arttua ja Terttuakin. Vähän jännitti, mutta viereen meni ;o)

Tähän seinään oli kaiverrettu Arttu ja Terttu...

Tässä on linnan ravintolasta kuva. Hauskan näköiset pöydät ...

Ja tässä on pääportti koko komeudessaan. Tänä vuonnahan aiheena linnassa oli sarjakuvat. Katsottavaa oli ihan kivasti. Väkeä ei ollut enää paljoa, kun niin myöhäsellä mentiin, mutta turisteja kuitenkin muutamia vielä oli liikkeellä.

Viikonlopuksi ei olekkaan kovin kummosia suunnitelmia. Pajun kissoja voisi hakea metsästä ja jotain normi juttuja puuhastella. Lenkkeily pitää myös aloittaa tänä viikonloppuna, sen olen päättänyt, muuten kohta ei pääse tuolista enää ylös :o)... laiskuus alkaa painaa niveliä.

Siitäkin taitaa tietää, että kevät on tullut, kun töissä alettiin puhumaan siitä, että kohta voisi alkaa pyörällä työssä käymään. Niin, ihan tosi , kyllä vain voisikin. Sehän on vain pukeutumis kysymys. Vaikka mulla työmatkaa onkin 21km suuntaan. Kesäisin kulen aina sen pyörällä, niin miksei sitä voisi nyttenkin jo alkaa. ... ken tietää mikä kaunis aamu istun tukevasti pyörän satulaan....

Laiskotuksen huippu....

...on ollut kyllä tänään. En ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Mutta toisaaltaan, olen oppinut olemaan välillä myös tekemättä mitään. Aina ei tarvi nyplätä tai tehdä jotain, vaan joskus voi vain olla. Siispä en kanna ollenkaan huonoa omaa tuntoa.

Kävin kuitenkin tänään pienen koe kävelylenkin ja se meni ilman rytmihäiriö tuntemuksia eikä huimauksestakaan ollut tietoa sen jälkeen. Joten kaikki hyvin ainakin tänään.

Viime viikolla olimme siellä Vuokattihiihdoissa. Isäntä hiihti ja mie harmittelin omaa hiihtämättömyyttäni kovasti. Kävin sen verran suksien päällä, että n. 2km koitin hiihtää, mutta sen jälkeen sainkin niin kovat rytmihäiriöt, ettei meinannut loppua tulla. Joten luovuin siitäkin urakoinnista sitten kokonaan. Mitäpä tuota väkisin yrittämään, kun ei nyt onnistu niin ei .

Sen olin päättänyt, että Naapurivaaran tansseihin menen vaikka kuolema tulisi. Sieltä en pois jää. Sitä olen vuoden odottanut ja sinne menen!... söin hieman ylimääräistä rytmihäiriölääkettä ja siellähän minä tanssasin koko illan. Paita oli märkä ja nautin koko illan. Taivaallisen ihanaa!!! Kyllähän sen seuraavana päivänä sitten kyllä huomasi olosta, mutta se kärsimys oli sen arvoista. Onneksi on lääkkeitä keksitty tähän maailmaan. Sanoinkin isännälle, että jos en kykene tansseista autolla ajamaan kämpälle, niin tuletko hakemaan...lupasihan se ;o) Mutta ei tarvinnut. Itse ajoin ja iloisena tulin kullan viereen nukkumaan.

Tässä neiti on tulossa hiihtämästä iskän kanssa Vuokatin järven jäältä.


Ilmathan meitä kyllä suosi hyvin koko reissun. Suunniteltiinkin josko ensi vuonna oltaisiin to-ma... toivottavasti itekkin on silloin jo hiihtokunnossa.

Käsitöitä en ole saanut mitään valmiiksi. Työt olen aloittanut ja kai ne on sen verran olleet rasitukseksi, että ei ole enää iltaisin haluttanut tehdä mitään käsillä. Pikku hiljaa kuitenkin nekin ajallaan alkavat maistua.
Tänään yritin tehdä yhtä ristipisto työtä hetken, mutta kummalista. En nähnyt siitä mitään. ... Onko minun näkö huonontunut vai johtuneeko tästä sairastelusta???? Aioin kuitenkin tilata Ateljee Margaretasta sellaiset suurennus lasi hommelit ja kokeilla sitten uusiksi. Jos ei niin sitten pitää valittaa neurologille, kun seuraavan kerran menen vastaanotolle. Harmillista...

Vuokatista jäi kuitenkin jotain tuliaisia käsiini.... jälleen yksi ihana virkkauslehti....monta kivaa mallia odottaa tekijäänsä....


Eilen töistä kävin meidän myymälän loppuun myynneissä. Sieltä ostin ensi joulua ajatellen lahjoja.... löysin kynttilätonttuja sekä kynttilätonttu paketteja ja ihania tuoksu saippuoita... Kun halvalla saa, ei voi olla ostamatta. Onpahan sitten nyt tälle vuodelle alettu hyvissä ajoin nuo joululahja ostot. Kunhan ne vain sitten laittaisi sellaiseen paikkaan jemmaan, että ne sieltä sitten löytää... ;o)


Kaupasta ostin myös vähän kesäksi siemeniä... mutta unohdin mullan oston kokonaan. Joten pitänee käydä alkuviikosta hakemassa taimimultaa. Ja pääsiäiseksi ostin rairuohon siemeniä. Ne ajattelin kans kylvää jo ensi viikolla.


Kevät on kauneimmillaan. Aurinko lämmittää jo niin paljon, että vesi tippuu rännejä myöden. Ihanaa. Olen anonut viikon ennen ja jälkeen pääsiäisen talviloman. Vielä ei ole lappu tullu hyväksyttynä, mutta luulen sen kumminkin saavani. Joten sitä odottelen ihan innoissani.

Ensi viikolla pitäisi torstaina lähteä käymään Helsingissä mutka, to-pe. Ja minähän jännitän tuota lentämistä ihan hirveästi. En varmaan totu siihen ikinä. Päivät siellä menee kivasti, kun on koulutusta ja illaksi olen ajatellut seurustelua ihanien ihmisten kanssa, heitä näkee tosi harvoin. Joten odotan myös siltä reissulta tosi paljon.

Epäonnistumisia...

Joskus tuntuu, että kaikki menee pieleen.
Sain vihdoin ja viimein kylliksi kovetettua tuon piikan kellotaulun. Niin sitten niin fiksuna tyttönä laiton erikeeperiä ihan kunnolla noiden levyjen päälle, että sehän muuttuu sinne sitten kyllä näkymättömäksi, liimautuu kunnolla kiinni eikä näy tuolta alta... ja voi jummijammi...sieltähän se pilkottaa niin kivasti liimatönkit....äsh! Irti ei nyt sitten kello taulu enää kyllä lähde, mutta läheltä katottuna se on kamala.
Häätyy laittaa sellaiseen paikkaan tytön huoneessa, että ei ole ihan silmien edessä. Harmittaa, mutta ei aina nämäkään hommat onnistu.

Sitten toinen epäonnsituminen. Tein nyt sitten kuitenkin vielä toisen maton siitä ontelokuteesta, joka on oottanut pöydän reunalla jo tovin. Niin eiköhän sitten tästäkin matosta tullut vajaakki. Lanka loppui just kesken loppukerrosta kesken. Ehkä noin 30-40 cm.... höh ja nyt jos puran tuon pois, niin sen näyttää ihan hassulta. Nyt pitää vain toivoa, että edustaja käy töissä ja saisin siltä palasen tuota kudetta , että saisin tuon jatkettua. Muuten joudun purkaaan yhden kerroksen pois siitä ja sitä en haluaisi, koska just tuo koko on niin soppeli. Nyt saan laitettua sitten kaksi samanlasita mattoa veskin lattiallle, vierekkäin kuten kaksoset ;o)

Ja kukas linssilude se siihen änkesi kuvaan. On se vain sellainen kamerakoira. Ihan kun se nauttisi kuvattavana olosta.

Olen taas tämän viikon sairaslomalla, sillä huimaus palasi takasin kuvioihin. Eilen kyllä aloitin työpäivän ihan normisti. Ehdin olla töissä ehkä noin tunnin ,kun huimaus alkoi kun salama kirkkaalta taivaalta ja kamala, jumalaton päänsärky. Onneksi työterveyslääkäri kirjoitti heti kättelyssä viikon sairaslomaa. On ollut tämän kans ennekin tekemsissä, niin tiesi hoitokeinot. Kun eihän tätän tautiin ole muuta kun se lepo ja lepo.

Olen kuitenkin päättänyt, että vaikka kontaten menen viikonloppuna Vuokattiin. Harmittaa kyllä suunnattomasti, kun en itse pääse tänä vuonna osallistumaan vuokattihiihtoon. Mutta ensi vuonna sitten uudella mielellä ja uudella kunnolla. Nyt on tyydyttävä vain nappiksen tanssuloihin ( jos pää kestää ja pitää mut pystyssä). Pitänee nyt levätä oikein kunnolla. Ja onhan mulla oikein neurologin määräys, että pitää tehdä kaikkea sellaista mikä ärsyttää sitä tasapainoaistia esim. luistella, hiihtää,pyöräilä....niin miksei myös tanssiakkin. Ja nyt on sitten hyvä syy oikein nojautua tansitettaviin....eikös? :o)

Ilma on kyllä tuolla ulkona ihan mahtava. Aurinko paistaa täydeltä terältä, hieman kylmä tuuli kyllä pukkaa päällensä, mutta eiköhän siitä toppatakilla selviä. Saisi haettua postin laatikosta tälle päivälle.

Jokohan sitä ensi viikolla saisi jotain onnistuneitakin käsitöitä aikaiseksi.

Ristiäiset....

...on nyt käyty ja kummipoika on nimensä saanut. Mukavaa oli ja tilaisuus oli lämmin. Lapsi sai sievän nimen.
Tälläiset paketit vein mennesä. Annoin myös isosiskolle oman paketin, ettei tule pahaa mieltä kun pikkuveikka saa vain omia paketteja.

Tänään sain tehtyä tälläisen neulomuksen valmiiksi ja laitoinkin sen ristiäisiin päälle. Oikein on mukavan tuntuinen vaate päällä, ei ole liian paksu eikä kuuma. Itse vähän ihmettelen, miksi olen nykyisin alkanut ostella lilan sävyisiä lankoja ja vaatteita, eikä se väri ole minua ennen miellyttänyt. No tämäkin on lila ja toinen lanka oottaa myös joka on suurin piirtein samaa sävyä. ... maailmassa on monta ihmeellistä asiaa....

Ja huomenna se työkuviot sitten alkaa.... mitenkähän sitä aamulla jaksaa herätä kellon soittoon?

Maaliskuu...

...on sitten alkanut hyvää vauhtia. Huimauskin on helpottanut, nyt on sellainen aave tunne päässä. Vaikkakin eilen kaupassa käydessä tuli älyttömän huono olo kesken ostosten. Nyt vähän jännittää, kun maanantaina pitäisi aloittaa kokeilemaan työntekoa, että miten käy. No yritetään ja jos tuntuu pahalta, niin sittenhän tuota sairaslomaa saa lisää.

Olen nyt käynyt vähän ulkona jo käveleenkin. En vieläkään pitkää matkaa, mutta vähän kerralla siinäkin. Tänään kävin tytön ja isännän kanssa luistelemassa ja jos sitten vielä iltasella kävis pikku kävelylenkin, niin siitä ne voimat pikku hiljaa alkaa nousta. Onhan se vain työlästä aloittaa liikkuminen viiden viikon paikalla olon jälkeen. Hikeä puskee jo ajatuskin, että pitäisi lähteä ;o)

Huomenna sunnuntaina meillä on tiedossa ne ristiäiset. Sinne tein vauvalle lahjaksi tilkkupeiton. Nyt se on sitten valmis ja kuvattunakin.

Kuvasin sen ulkona lumihangessa. En ole nimittäin koskaan kuvannut ulkona töitäni. Hieman oli hankalaa, kun oli niin kova tuuli, ettei peitto lähtenyt tuulen mukaan.
Jotenkin vain tuntuu, että tuo valokuvaus ei ole niitä minun parhaimpia puoliani. Aina huomaa jälkikäteen, jonkun jutun mikä sitten näyttää koneella tosi pahalle...no eihän sitä kaikessa voi olla maailman paras ;o)...öhöm...;o))

Tausta kankaaksi laitoin tälläisen ...
Miten ihmeessä tämäkin kuva on toisessa laidassa...ja niinkö minä sitä siihen tuuleen tälläsin muka....höh!

Eilen sitten liimailin / kovetin tuon kellotaulunikin. Tänään sitten sen irroitin, ja yllätys yllätys -siinä ei ollutkaan riittävästi kovuutta. Jouduin se kovettamaan toiselta puolen tänään sitten uudelleen.... no nyt se siellä kuivuu. Jos huomenna kaikki on ok, niin laitan koneiston päälle ja taas on yksi urakka valmiina.

Seuraava onkin siellä jo tuloillaan....

Tässä vielä kuva meidän mettäkävely retkestä eiliseltä päivältä. Innokkaita oli ainakin koirat :o)


Nyt olisi lähdettävä opettamaan tytölle valoryijyn tekoa. Sai oman koulutyönsä villalangasta ja säkkikankaasta tehtyä, niin nyt sitten kokeillaan kotona paperinarusta samaa... on se mukava kun on niin innostunut kokeilemaan kaikenlaista käsillä tekemistä. Ja nythän on hiihtoloma alkamassa meillä, niin on aikaa tehdäkkin just sitä mistä tykkää.

Minulla taitaa urakkana olla keittiön verhon ompelu ja ne tilatut palmikko sukat seuraavat.... ja jotain muutakin .

Lunta pyryttää...

...mutta mieli on hyvä. Kävin tänään siellä neurologilla ja sain hyviä uutisia. "Tauti" on se vestibulaarinen neuriitti jota epäiltiin. Nyt siihen sain hoitona akupunktiota siltä neurologilta, jonka pitäisi nyt se alkaa sitten parantamaan vauhdilla... muutenkin kyllä oireet on alkaneet jotenkin helpottamaan. Johan ne on kestäneetkin yli 4 viikkoa. Sairaslomaa sain vielä viikon ja tarvittaessa saan lisää, jollei siihen mennessä tokene. Mutta kuuleman pitäisi nyt helpottaa ihan lähipäivinä. Sitä odotellessa....

Viikolla kävimme tyttären kanssa siellä sen kontrollissa Oulussa ja poikkesimme Kärkkäisellä ja Kodin Anttilassa. Eihän sitä pääse ilman kotiin tuomisia tulemaan :o)
Hankin sieltä keittiöön verhokankaan sekä vähän lankaa, koska on yksi tilaustyö sekä yksi oma työ kesken mistä loppu lanka pahasti kesken. Siis hyvä syy tehdä hankintoja. Niin ja armeija- lapsi laittoi viikolla viestiä, että pitäs äitin kutoa vielä yhdet mustat villasukat..niin mikä ettei.

Olen pikku hiljaa virkkaillut. Rivi silloin toinen tällöin. Ja tälläisen sain aikaiseksi. Malli oli huomattavasti isompi mitä tarvitsin, joten jätin siitä pois kierroksia. Tästä olisi tarkoitus tehdä neitille oma toivomansa kello huoneensa seinälle. Pitänee joku päivä ottaa liimat ym välineet ja alkaa tekemään tämä sitten käyttökuntoon. Lankakin oli sopivasti varastosta löytynyt, jotain pikku mummon aikaisia virkkauslankoja. Nyt on sitten taas yksi "nytterö" vähempänä.

Lankaa jäi vielä toinen "nytterö". Siitä haluttaisi kokeilla joku kippoloinen, mutta en tiiä onnistuuko. Toisaaltaan nämä kellot on jotenkin hauskoja tehdä.... niin , sen näkee sitten mitä tuleman pitää...suunnitelmia...hmmm...

Kauppareissulla jäi käteen myös uusi virkkauslehti.

Kivoja malleja monta tässä....

Ja enhän minä ilman ompelukonettakaan ole tietenkään malttanut olla. Siinäkin kun on malttanut vähän kerrallaan, niin saa aina jotain aikaiseksi. Tälläiset lappuloiset olen tehnyt. Tästä pitäisi tulla viikonpäähän ristiäisiin kummilahjaksi peitto pikku ukkelille...

Sanoinkin, pikku ukkelin iskälle, että tämä on ollu sellainen minun pelastustyö. Olen saanut jotain muuta ajateltavaa näille päiville, kuin vain tätä omaa olotilaa. Ja näin olen ehkä pysynyt järjissäni. Pitänee se kasata tässä viikolla joku päivä.
Innolla odotan sitä, että pääsen taas kummitätiksi..... minusta se on suuri luottamuslause.

Tässä ollaan neitin kanssa oltu lähes yhtä kauan sairaslomalla. Kahdestaan ollaan päivät vietetty ja neiti ( 11v) on leikkauksesta ja flunssasta toipunut, niin on se hänkin saanut jotain aikaiseksi. Oikein olen tyytyväinen miten hienot sukat sai pikku neiti aikaiseksi. Ja kaikenlisäksi ihan ensimäiset sukat. Lapasia on kutonut ennekin. Kantapääkin onnistui tosi hyvin.

Tässä katsaus neitin omaan käsityökoriin...

Lankojahan se neitikin osti Oulun matkalta. Ja ihan itse ohjeesta virkkasi tuota laku-patalappuakin. Teki jopa paremman lapun mitä minun ensimäinen teelmys...luin nimittäin ohjeen väärin. Ilmankos siitä tuli vähän hassu. Sitä ei kylläkään tänne näytille laiteta. ... häätynee se ottaa joskus uusiksi.. Nyt vain tulee paineita saada samanlainen kun pikku neiti...hmm.... paineita, paineita.... :O)
Kohtahan tuo taitaa päihittää asiassa kuin asiassa minut...

Kyllä sitä jo tekee mieli suksien päälle. Ulkona pyryttää lunta ja on aika vinkerä tuuli. Mutta mieli tekee silti ulos. Ehkä jo huomenna voisi toivoa pääsevänsä. Ja jos olen oikein kiltti ja toivon hartaasti, niin jos sitä jo ensi viikolla suksillekkin pääsisi.... sitä niin hartaasti toivon.
Olen sanonut, että kun kolmen viikon päästä mennään Vuokattiin Vuokattihiihtoihin, niin siellä minä kyllä haluan jo hiihtää joka päivä vaikka vähän. Tänä vuonna kun en itse uskalla osallistua hiihtoon kylmiltään. On nääs nuo harjoitukset jääneet kokonaan väliin...;o) Ensi vuonna sitten kyllä taas sekin hiihdetään.
Mutta Nappiksen tansseihin on kyllä päästävä, siitä en luovu jos jalkeillani pysyn!

Nyt odotan näillä minuuteilla armeijan poikia kotia...

Helmikuu jo puolessa menossa...

...ja aurinko paistaa päivisin tosi komeasti. Olen edelleen sairaslomalainen. Aika kuluu tosi hitaasti. Mutta nyt on onneksi jo paranemaan päin. Vielä pitää reilu viikko oottaa, että pääsee lääkäriin. Sitten kuulee tuomion.

Olen jotain yrittänyt kuitenki puuhastella, muuten järki lähtee jos ei saa mitään tehtyä. Eihän sitä voi montaa hetkeä yhtäsoittoa tehdä, mutta jotain pientä kerrallaan. Eli vähän päivässä paljon viikossa, niin kuin sanonta kuuluu. ;o)

Olemme pääseet huimauksesta huolimatta käymään poikien valatilaisuudessa Sodankylässä viime viikonloppuna. Oli se aika kiva kokemus, vaikka pakkasta oli tosi paljon. Rankka reissu oli ja toipumiseen meni pari seuraavaa päivää, mutta silti olen sitä mieltä, että se kannatti.
Tässä kuvassa on todistus siitä, että kyllä ne poijat osaa mennä tosi siistiin riviin kun käsky käy...

Olihan siellä valatilaisuudessa varmaan tuhatkunta ihmistä. Ei noita tilaisuuksia kovin usein pääse seuraamaan. Oli mukava kuitenkin, sitten kun saimme tuoda nuorison sieltä omalla kyydillä kotia. Koti matka meni tosi joutin kuunnellessa armeijan juttuja. On se niin oma maailmansa...

Sain hankittua myös uude silityslaudan päällisen entisen tilalle. Oli mennyt jo tosi huonoksi. Mielestäni löysin nyt tosi sievän kankaisenkin. Olen oikein tyytyväinen. En tykkää niistä teflon pohjaisista ollenkaan. Poltan niissä aina sormeni, ne kun jotekin kuumenevat kun silitän. Vaikkain silittäjässähän se vika on ;o)


Olen pikku hiljaa tehnyt äidilleni keinutuolin päälisen. Ja nyt olen sen sitten saanut valmiiksi. Siitä tuli violetin sävyinen ja ihan kiva mielestäni. Oli se äitikin tähän tyytyväinen. Hänen lempivärinsä on juuri violetti.
Sitten olen myös virkannut noita langan loppuja pois varaston kätköistä. Näistä isoäidin neliöistä en todellakaan tiedä mitä teen ja teenkö ikinä mitään valmiiksi, mutta onpahan ainakin langat saaneet kyytiä. Se olikin niissä se tarkoitus. Voihan niistä sitten vaikka tehdä koiran peiton jos ei muuta käyttöä löydy. Mutta nyt aluksi laitan ne vain varaston kätköihin odottamana jos näistä joskus joku inspis tulis . Ja pitäneehän näitä vielä tehdä paljon lisääkin. Ei tällä määrällä vielä mitään tee. Mutta tämä on sellainen mukava pieni työ aina välissä virkata kun ei oikein muuta jaksa tai pysty tekemään.
Muuta en ole taas saanut valmiiksi. Aloittanut olen tulevalle kummipojalle tilkkupeittoa sekä tikkausvaiheessa on oma parisängyn peitto, mutta ne ei ole vielä julkaisukunnossa.

Aurinko paistaa niin ihanasti tuolla ulkona ja minä joudun vain olemaan täällä sisällä . Epäreilua minusta....mutta tulee se aika vielä että minäkin hiihdän ja mennä viipotan tuolla...oottakaas vain. Mutta nyt vähäksi aikaa vällyjen sisälle ja silmät kiinni, niin jaksaa sitten ottaa isännän kotiin vastaan kun töistä tulee.

Helmikuuta mennään....

...kovaa vauhtia. Hieman vastatuuleen, mutta mennään kumminkin. Olen ollut pari viikkoa sairaslomalla kovan huimauksen takia ja kulkenut joka toinen päivä sairaalassa tutkimuksissa...väsyttävää touhua, mutta pakko vain jaksaa. Taas maanantaina menen neurologin vastaanotolle. Elän toivossa, että nyt jo jotain alkaisi selvitä.

Aika tulee kamalan pitkäksi, kun ei voi oikein mitään tarkkaa hommaa tehdä, kun tulee pää niin valtavan kipeäksi. Sitten alkaa huimaamaan ja saatan jopa kaatuilla.
Jotain olen kuitenkin sinnillä puuhaillu. Vähän päivässä ja kerrallaan, mutta paljon viikossa ;o)

Olen käyttänyt nämä lovikkavanttuut pyykkikoneessa ihan testin vuoksi, millaiseksi ne menevät. Ja eihän nuo menny ainakaan huonompaan suuntaan ollenkaan. Sitten niitä vähän karstasin ja tyttö sai mieleisensä vanttuut. Kovin pörröseksi en tehnyt näitä, koska tämä oli mielestäni tähän ihan soppeli.

Sitten olen neulonut nuo keskeneräiset jämälanka sukat valmiiksi. Molemmissa sukissa on jos jonkinlaista jämäkerää, siis on niin riemunkirjavat ... mutta tehty on ja lankoja vähemmäksi saatu.


Sitten tilasin tukusta näitä tilkkutöihin yksivärisiä lakanakankaita. Ne olen kaikki pessyt ja silittänyt. Jotain olen näistä jo puuhaillut, mutta ne on nyt vielä keskeneräisiä... niistä sitten myöhemmin kun saan ne valmiiksi.
Laskin, että säästin tässä kangasostossa useamman kympin ja siihen olen tosi tyytyväinen ;o)

Mutta tällä kertaa ei ole muuta valmista saatu aikaiseksi vaikka on kuukausi mennyt. Opiskeluhommatkaan eivät etene nyt ollenkaan , kun en voi lukea. Autolla ajokin on kielletty, niin ei pääse edes kaupungille hömpöttelemään - kuluisi aika jos voisi mennä vaikka kangaskauppoihin tai lankakauppoihin. En kylläkään taitaisi siellä pysyä edes pystyssä.... mutta hyvähän se on täällä haaveilla kaikesta kivasta mitä voisi tehdä, jos.....

Uusi vuosi ja uudet kujeet ...

Niin se vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Nukkumaan laitoin jo todella aikasten, ennen rakettien ampumisia ja kai olen nukkunut niin sikeästi, koska en ole kuullut paukettakaan. Mutta aamulla oli kiva nousta reippaana ylös ja alkaa touhuamaan kaikenlaista.

Minä osallistuin Blokkisiskojen arvontaan ja kuin ihme, voitin palkinnon itselleni. En ole koskaan mitään voittanut. Mutta nyt alkaa uusi vuosi ehkä myös arpajaisten saralla...hih hih...
Palkinnoksi sain tälläisen ihanan kirjan. Siinä on ihania juttuja tehtäväksi, ja tässä talven mittaan kyllä jossain vaiheessa toivon ehtiväni kokeilla jotain.....


Tilasin myös omille koirilleni oman vaatekirjan. Ihania , kivoja kääpiöpinsereille tarkoitettuja vaatteita...häätynee jossain välissä tehdä näitäkin....


Kovin paljon en ole joulun jälkeen saanut aikaiseksi käsitöillä. Mutta jotain sentään. Olen neulonut näitä lovikkavanttuita. Kaikki on vielä päättelemättä. Yhen lapasen eilen illalla koitin huovuttaa lavuaarissa, että näen millaiseksi ne menevät. Ja sitten vähän sitä karstasin mallin vuoksi. Mietin vain josko laittaisin kuitenkin osan ainakin pyykkikoneeseen huopumaan....en tiedä vielä...mietin asiaa. Käsin huovuttaessa menee muuten tosi kauan. Ja en tiedä oikein onko se sitä minun "hommaa" sitten enää...
Hahtuvia on vielä varastossa useampi rullanen, jotain niistäkin pitäisi tehdä. Mutta nyt tuntuu siltä, että tähän toviin tämä saa riittää. En tiedä aiheutuko eilinen kutina ihossa tuosta huovutus operaatiosta, mutta koko kroppa alkoi kutittaa ja meinasi häiritä nukkumaan pääsyä....;o(


Olen myös kutonut jouluksi kolme settiä kaulaliinoja ja pipoja. Tässä niitä on enää kahdet jäljellä. Nämäkin pitäisi jonkun päättää. Toisen setin lähetän kaverilleni ja toisen pidän itselläni.


Tilkkupeittoa olen ommellut sekä keinutuoliin mattoa....ne ovat vielä vaiheessa. Mutta tänään en ainakaan ehdi ompeluhommiin kuin korkeintaan joskus illalla, sillä on pakko tämä päivä käytää noihin opiskeluhommiin. ... No nyt on niidenkin osalta otettava niskasta itseä kiinni. Muuten ei hyvältä kuulosta tulevaisuus.

Hyvää Loppiasita kaikille.