keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Epäonnistumisia...

Joskus tuntuu, että kaikki menee pieleen.
Sain vihdoin ja viimein kylliksi kovetettua tuon piikan kellotaulun. Niin sitten niin fiksuna tyttönä laiton erikeeperiä ihan kunnolla noiden levyjen päälle, että sehän muuttuu sinne sitten kyllä näkymättömäksi, liimautuu kunnolla kiinni eikä näy tuolta alta... ja voi jummijammi...sieltähän se pilkottaa niin kivasti liimatönkit....äsh! Irti ei nyt sitten kello taulu enää kyllä lähde, mutta läheltä katottuna se on kamala.
Häätyy laittaa sellaiseen paikkaan tytön huoneessa, että ei ole ihan silmien edessä. Harmittaa, mutta ei aina nämäkään hommat onnistu.

Sitten toinen epäonnsituminen. Tein nyt sitten kuitenkin vielä toisen maton siitä ontelokuteesta, joka on oottanut pöydän reunalla jo tovin. Niin eiköhän sitten tästäkin matosta tullut vajaakki. Lanka loppui just kesken loppukerrosta kesken. Ehkä noin 30-40 cm.... höh ja nyt jos puran tuon pois, niin sen näyttää ihan hassulta. Nyt pitää vain toivoa, että edustaja käy töissä ja saisin siltä palasen tuota kudetta , että saisin tuon jatkettua. Muuten joudun purkaaan yhden kerroksen pois siitä ja sitä en haluaisi, koska just tuo koko on niin soppeli. Nyt saan laitettua sitten kaksi samanlasita mattoa veskin lattiallle, vierekkäin kuten kaksoset ;o)

Ja kukas linssilude se siihen änkesi kuvaan. On se vain sellainen kamerakoira. Ihan kun se nauttisi kuvattavana olosta.

Olen taas tämän viikon sairaslomalla, sillä huimaus palasi takasin kuvioihin. Eilen kyllä aloitin työpäivän ihan normisti. Ehdin olla töissä ehkä noin tunnin ,kun huimaus alkoi kun salama kirkkaalta taivaalta ja kamala, jumalaton päänsärky. Onneksi työterveyslääkäri kirjoitti heti kättelyssä viikon sairaslomaa. On ollut tämän kans ennekin tekemsissä, niin tiesi hoitokeinot. Kun eihän tätän tautiin ole muuta kun se lepo ja lepo.

Olen kuitenkin päättänyt, että vaikka kontaten menen viikonloppuna Vuokattiin. Harmittaa kyllä suunnattomasti, kun en itse pääse tänä vuonna osallistumaan vuokattihiihtoon. Mutta ensi vuonna sitten uudella mielellä ja uudella kunnolla. Nyt on tyydyttävä vain nappiksen tanssuloihin ( jos pää kestää ja pitää mut pystyssä). Pitänee nyt levätä oikein kunnolla. Ja onhan mulla oikein neurologin määräys, että pitää tehdä kaikkea sellaista mikä ärsyttää sitä tasapainoaistia esim. luistella, hiihtää,pyöräilä....niin miksei myös tanssiakkin. Ja nyt on sitten hyvä syy oikein nojautua tansitettaviin....eikös? :o)

Ilma on kyllä tuolla ulkona ihan mahtava. Aurinko paistaa täydeltä terältä, hieman kylmä tuuli kyllä pukkaa päällensä, mutta eiköhän siitä toppatakilla selviä. Saisi haettua postin laatikosta tälle päivälle.

Jokohan sitä ensi viikolla saisi jotain onnistuneitakin käsitöitä aikaiseksi.

6 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Hei, joskus on vaan niitä päiviä, kun kaikki menee mönkään... Kauniin värinen matto. Nojaile vaan rauhassa tanssipartneriin kuiteskin tanssiminen piristää... Minäkin tässä vinttiä siivotessani huudatan mankkaa ja laulelen ;D

Anneli kirjoitti...

No on sulla ollut harmia kerrakseen!
Hyvältä tuo kello näyttää, eikä ....liimaiselta.
Voi kyllä olla, ettet enään saa ihan samaa sävyä tuota kudetta lisää.
Joten kerroksen purkaminen saattaa olla edessä.

Jaana kirjoitti...

Ompa Sinulla kiva blogi. Öklötyspeitot olivat hyvän näköiset.

sirimi kirjoitti...

Hieno kello! En näe missään liimaklönttejä vaikka kuinka tiiraisin. :D
Kaunis on mattokin. Harmi tosiaan että kude loppui kesken.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Minun mielestä kello on upea, en näe liimaklönttejä Ihana tuo pikku hauveli ja mattokin

PÄIVI kirjoitti...

Hei!
Kiitos kovasti vierailustasi!
Minä tupsahdin tänne ihastelemaan sinun kauniita töitäsi,sinä olet tehnyt kaikkea ja koiratkin kivasti vilahteli kuvissa!
Kiva löytää uusi blogi!
Mukavaa viikonloppua sinulle!