Puuhasteluja pitemmältä ajalta

Kyllä on vain jännää miten tämä aika tosiaankin menee niin mahdotonta vauhtia. Jotenkin kuukaudet vain hurahtaa ja hoksaa, että on kuukausi mennyt. Kevät oli töissä todella kiireistä, ei ennättänyt eikä liioin jaksanut enää kovin paljon puuhastella. Toki aina jossain välissä jotain, eihän sitä osaa ollakkaan tekemättä mitään käsitöitä. Sitähän ihan sairastuisi...

Tässä on kuitenkin neitosen koulun päättäispäivänä otettu kuva. Piikan kanssa me olemme jotain aina puuhastelleet pitkin kesää. Oman aikansa ottaa, kun neiti on myös niin innokas puuhastelija ja sitäkin pitää tietenkin opastaa omissa hommissaan. Nyt se on myös innostunut ompelemaan tilkkutyötä, jonka lähettää sitten jossain vaiheessa kilpailuun mihin aikoo osallistua. Saapas nähdä miten pitkälle innostus sitten loppupeleissä jatkunee....

Olen neulonut itselleni tuossa kevään aikana tälläisen asusteen. Siitä tuli oikein mieleinen ja sitä on tullut pidettyä aika paljon. Tämä neule onkin saanut nimen "kutistunut"neule. Töissä ihanat työkaverit, miehet tietty, sen risti...nehän ne aina osaa niin ilahduttaa....heh heh...

Kesän alussa sain valmiiksi piikan leikkimökkiin verhonkin. Tämähän oli se minun pitkän ajan prjojekti. En edes tarkalleen muista, koska sen aloitin, ehkä joskus syksyllä. Tätä olen virkannut vain aina silloin tällöin sekä aina kun on ollut jossain reissunpäällä.

Kamala kaaos näkyy ikkunasta...mutta kai siellä on joku toiminta ollut menossa. Ja kai se saakin olla sekaisin.

Tästä kuvasta näkee paremmin tuon mallin.

Tämä kuva on sitten taas otettu leikkimökin sisältä päin. Oli vain huono kuvata, kun oli niin pimeää ja salamavalo ei tahtonut toimia. Olen kyllä aika tyytyväinen tähän . Nyt on edessä se toinen verho toiseen ikkunaan. Sitäkin olen tehnyt sen verran, että taitaa olla kolmas perhonen menossa. Eli ehkä jos kehtaa tehdä, niin syksyksi valmistuu...ja tuleehan tuo ensi kesäkin sitten....

Ennen kesälomaa aloin tekemään hartiahuivia puuvillalangasta. Tälläisen kuvion valitsin siihen.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Tämä ehti kuin ehtikin valmistua ennen Vuokattiin lähtöä. Mukana oli siellä ja tuli tämäkin sitten koetestattua.

Pirtin puusänkyyn olen tehnyt kesän aikana farkkupala peiton. Kierrätys farkuista. Nythän on niin kierrätys muotia... ja ei ainakaan minun pikku karvapeikot saa tätä sänkyä myllättyä, sen verran on peitolla painoa. Että alkoi sänky pysyä kunnossa eikä peitot myllättynä.

Visu ihminen kun on, ei pane mitään hukkaan. Joten nämäkin palat on otettu sitten hyötykäyttöön ja tehty meikkilaukku. Käyttöön on tämäkin tullut otettua. Mieleinen tämäkin.

Ja kun ei koskaan saa itelle mitään ;o) niin pitihän se tehdä itellekkin pari sängyn peitto farkkupaloista. Tähän laitoin pöljyyttäni vanun väliin aivan turhaan. Tämäkin peitto on nyt niin painava, ettei hievahda, vaikka itse nukkuu päivänokoset tämän päällä. Tätä ei kyllä ihan sitten koti koneessa pestä. On kaiketi joskus sitten likaannuttua vietävä pesulaan. No oppia ikä kaikki. Aina sitä näköjään oppii jotain uuttakin.

Tänään olen sitten puuhastellut tuolla omassa ompelimossa tälläisen teoksen. Tämä nyt on vielä vähän kesken, mutta kuvasimpas nyt huvikseni tämänkin tähän. Yllättäen tästäkin tulee pari sängyn peitto. Päällys osa on nyt valmiina ja laitoja pitäisi alkaa kehittelemään. Tänään loppui vain into kesken, kun kello kävi jo niin paljon illansuussa.

Tässä lähikuva noista prodeeratuista kuvista.

Eli tälläistä olen tänä kesänä saanut aikaiseksi. En ihan laiskana ole ollut, vaikka en olekkaan saanut aikaiseksi blogiani päivitettyä. Syksy kun tulee ,tulee uudet kujeet ja uudet tuulet, niin sitten taas saattaa olla virtaa näihinkin hommiin enempi. Opiskelutkin saatetaan loppuun tuossa marraskuussa, niin sekin helpottaa kummasti puuhastelua.

Tälläiset kuulumiset tällä kertaa.

Kylläpäs on aika vierähtänyt

Miten ihmeessä tuo aika menee niin kamalan nopeasti. On kyllä ollut aivan älyttömästi kaikenlaista puuhaa sekä työ hommia. Ollaan myös käyty reissussakin Vuokatissa muutama viikko sitten.

Hiihdelty on myös joka välissä missä vain on ennättänyt. Tänään viimeksi kun kävimme, niin nappasimme kuvan. Eli kyllä on vielä niin paljon lunta, että pystyy hiihtämään jonkun aikaa.

Ostin uudet vesikelin sukset viikonloppuna. Kyllä vain oli hyvä hiihtää. Luisto ja pito olivat kohdallaan, kiitos siitä kuuluu omalle "valmentajalleni".

Käsitöitä on tullut tehtyä tosi vähän. En ole juurikaan ennättänyt. Jotain olen kutonut. Muutamat lapaset. Kuvia en ole edes ottanut, kun ovat meneet samantien käyttöön.

Tiskirättejä olen myös tehnyt jonkun kipaleen. Epäilin niiden toimivuutta,mutta ihan turhaan. Sillä ne toimivat tosi hyvin ja ovat käteviä, kun vain käyttää aina joskus pyykkikoneessa mutkan.

Jotain muutakin on lähes valmiina, mutta kun en periaatteessakaan kuvaa jos on keskeneräinen, niin en myös niistä kerro vielä. Jää jotain kerrotavaa seuraavallekkin kerralle. :o)

Mutta kuten ystävät huomaatte, olen kuitenkin hengissä ja voin hyvin, vaikka ei ole tullutkaan päivityksiä pitkään aikaan. Ihanaa kun olette kuitenkin olleet kiinnostuneita...täältä tullaan vielä.

Luovan mysteerin vaihe 2

No niin nyt on vaihe kaksi tehtynä valmiiksi. Just pääsin vauhtiin, kunnes se loppui...taas pitää malttaa odottaa.

Hiljaiseloa täällä...

Todellakin on hiljaiseloa täällä päin. Työkiireitä "oikeissa töissä" on ollut nykyisin ihan riittämiin. Ylitöitä on tullut tehtyä, kun on ollut rästihommia ja on tullut uusia koneita taloon. Niiden takia on ollut tehtävä pitempää päivää. Ei ole juurikaan enää iltasella kotiin tultua jaksanut tehdä mitään. Lisäksi on pitänyt kuskata aamuin illoin poikaa työharjoitteluun. Oma hommansa siinäkin. Onneksi saavat syksyllä oman ajokorttinsa, niin toivottavasti helpottaa. Tai sitten ei, ei ole enää ikinä omaa autoa käytössä...Ei ole helppoa, ei ;o)

Nyt viikonloppuna ajattelin, että jos ehtisi askarrella ne peikkopojat ja -tytöt vihdoin valmiiksi. Ehkä se voisi jopa onnistua, kun nuorimmainen lähtee viikonlopuksi partioleirille. Tai se pahin pelko on tietty, se että joudun ottamaan kotia työhommia,mitä pelkään eniten nyt.
Ajattelin pari viikkoa sitten, että ehtisin tehdä jotain ystävänpäivä juttujakin, mutta ei. Ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta. Toisaaltaan ajattelin, että onko se juuri pakko aina ollakkaan juuri sinä tiettynä päivänä. Voinhan minä antaa lahjani vaikka seuraavalla viikolla. Ystävyyshän on jatkuvaa, päivästä piittaamatta.

Mutta on lähdettävä edes tälle päivälle jotain suuhun pistämään, syöntikin on jäänyt aika heikoille. Mutta ei kilot lisäänny, kun jo suolet syö toisiaan...

Kastetaulu, toivomuskaivo ja luovamysteeri

Osallistuin luovamysteeriin ja tässä on ensimäinen vaihe. En ole koskaan aiemmin osallistunut kyseiseen hommaan, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää sisällään. Mutta nyt vain odotellaan, mitä pitää seuraavaksi tehdä.
Tässä vaiheessa piti valita inhokkikangas ja siihen sopiva yksivärinen, sekä lempparikangas ja siihen sopiva yksivärinen. Sitten piti tehdä niillä tilkkumaalausta. Palaset on nyt tuolla tyllin alla, tikkausta päällä. Tyllikin on nyt tällä kertaa palasista, kun en muka löytänyt yhtään isompaa palasta. Ja voi ollakkin, ettei sitä minun varastostani nyt löydykkään. Sitä tulee niin harvoin käytettyä.

Olen myös saanut vihdoin tehtyä valmiiksi kaverin vauvalle kastetaulun. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Itse he saavat sitten sen kehystää.

Myös tämän syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla ostettu pitkäpistotyö on myös valmiina. Ensi viikolla vien sen kehystämöön.

Valmista ei ole kovin paljoa tullut käsityörintamalla. Joskus on vain hyvä pitää vähän rauhallisempaa tahtia. Pysyy innostus sitten pitempään. Seuraava projekti olisi saada ne peikot valmiiksi sekä se Oulun käsityömessuilta hankittu bunkakirjonta taulu.

Olen myös ajatellut josko alkaisi lapasia kutomaan vaihteeksi. Ja voisihan sitä jonkun huivinkin kutoa. Tilkkutöitä voisi sitten taas viikkonloppuna väsätä. Silläkin rintamalla on jotain ajatuksia.

Tuo ystävänpäiväkin tulee. Muutaman kortin olen ajatellut saada postiin asti tänä vuonna.
Tänään oli aivan ihana ilma ja siksi kävimmekin metsässä tunnin lumikenkäreissun. Johan oli hiki ja pirtsakka olo sen jälkeen. Muutenkin tänään on ollut aika rauhallinen päivä, kun nuorimmainen on ollut viikonlopun Ihime-partiotahdissa.

Mutta tälläiset kuulumiset tälläkertaa. Jos jotain saan viikolla valmiiksi, niin käyn sitten laittelemassa kuvia taas tänne.

Mutta seuraavaan kertaan sitten.

neulomuksia, tilkkutöitä, rautalanka kokeilua

Flunssan kourissa taas pyöriskellään. Nuhaa pukkaa päälle ja kurkku on kipeä. Pääkin tuntuu ihan oudolta. Tämä flunssa on kuuleman nyt eri, joka tulee joulun jälkeen ja joulua ennen oli eri tauti. Tiedä sitten miten on asian laita, mutta tämä sairastelu alkaa jo kyllästyttää.

Sinnillä olen yrittänyt vähän siivoilla, vaihtanut nyt jo jouluverhot pois ja kerännyt jouluhommat laatikkoon. Välillä istuen ja välillä pötkötellen.

Siirsin nyt koneelle muutaman kuvan, että saa laittaa tännekkin jotain.

Tässä kuvassa on joululahjaksi laitetut sukat sukulaisperheelle Kaarinaan. Nuo valkoiset sukat tein Kotiliedessä olleen mallin mukaan. Oli tosi kiva malli ja nopea valmistaa.

Tässä on myös jouluksi lähetetyt sukat minun tutuilleni, jotka poimivat viime syksyllä minulle puolukat. Kiitokseksi siitä kudoin pariskunnalle sukat. Mieleiset ovat kuuleman olleet.

Tässä on vähän lähempää otettu kuva noista valkoisista pitsisukista. Ei vain oikein hyvä kuva tullut. Kuvan ottaja ei näemä ole mitenkään taidokas tässäkään asiassa. Mutta rohkeasti vain napsii kuvia ja kritisoi sitten ....

Tässä on kuva ensimäisistä rautalanka askarteluistani. Toisen tein syksyllä valmiiski ja nyt ennen joulua sain tehtyä toisen. Nämä tuli aikanaan Sinooperin askartelupaketin mukana. Pitihän sitä tätäkin kokeilla, että tietää mitä ko. homma on. Jotenkin ei tuntunut olevan minun hommaa. Tai....jos harjoittelisi paljon enemmän, niin oppisi kaikki koukerot tekemään samanlailla. Mutta jotenkin tuntuu, ettei se ehkä sittenkään ole sitä mitä haluan väkertää. En edes viitsinyt niin paljon vääntää tuota rautalankaa tuohon ympärille, mitä siinä ohjeessa olisi pitänyt vääntää. Minusta se olisi sitten tullut niin raskaan oloiseksi. Samoin, kun jätin ne koristeeksi tarkoitetut helmet pois. Minä en niistäkään niin erikoisemmin pitänyt näissä.

Tänään kun poistin jouluhommat , niin laitoin vähän uutta sisustustakin. Isäni on kova tekemään puukäsitöitä, niin sain häneltä parit tuollaiset "känkkyräpuista" tehtyä pöytälampun jalkaa. Kävin lauantaina ostaan niihin sitten varjostimet ja laitoin ne nyt sitten pöydälle koristelemaan ja valaisemaan iltojamme. Tuo puinen korurasia tuossa keskellä on myös isäni tekemä. Minäkin haluaisin tehdä puusta kaikenlaista , jos vain aika riittäisi. Ja osaisi...


Tässä on vielä lähikuva tuosta toisesta lampun jalasta. Minusta se on niin ihana. Aivan kuin joku karhunpoika siinä puun oksaa vasten köllöttelisi. Se on mun suosikkini.


Eilen sain valmiiksi ja jopa samalla viimeistellyksi tyttärelleni uuden pipon ja kaulahuivin. Aluksi ajattelin, että teen nämä itselleni, mutta ottaja ilmaantui aivan yllättäen ja vei omakseen. Ja eihän sitä voinut kieltääkkään. Pitänee sitten tehdä joskus itselleni uudet tamineet.


Tänään aamusella samalla kun levähtelin, sain valmiiksi pojalleni uudet sukat. Ihmeellistä vaikka olen vasta sillekkin neulonut sukat, niin ovat nyt jo muka pienet. Mutta nyt on sitten taas tehty uudet. Haluttaisi vain joskus tehdä jotain kuviosukkia pojillekkin, mutta kun ei kuuleman saa. Aina vain näitä tavallisia....höh..



Just äsken sitten sain ommeltua tähänkin kassiin napit paikoilleen. Tämä kassi menee ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Toivon vain, ettei kyseinen henkilö käy katsomassa tätä täällä blogissani. Toisaaltaan hän kyllä tietää, että saa tälläisen. Mutta en nyt malttanut jättää tätä samalla kuvaamatta ja liittämättä tänne. Ensi viikolla kun on niin paljon taas kaikenlaista iltaohjelmaa, ettei jouda sitten täällä juurikaan mitään tekemään.
Opiskeluhommia pitäisi tehdä jossain välissä, se homma vain jostain syystä ei kiinnosta mua yhtään. Olen jopa miettinyt, että lopetan koko homman. Miksi sitä väkisin vääntämään jos ei ole oikeasti innostusta. Mutta sitten taas toisaaltaan, luonne ei anna antaa periksi....

Ensi tiistaina on kuitenkin Tilda tapaaminen ja sitä odotan innolla, kun en ole aikoihin päässyt mukaan. Nyt on kiva nähdä taas niitä tuttuja. Mutta ensi viikko on todellakin aika kiireinen joten valmista ei taida käsityörintamalla tulla kovin paljoa. Kai jotain pientä voi ehtiä, mutta sen näkee sitten.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tällä kertaa ei tule kuvia, kun ei ole nyt ohjelmaa millä laittaa niitä tänne. Mutta lupeissa on, että saan sellaisen omaan kannettavaani ihan lähi päivinä.

Joulu oli ja meni sairastellessa flunssaa ja rippeitä taudista tuntunee vielä olevan jäljellä. Mutta niinhän se on, ettei hyvää kannate hevin antaa pois.
Uutta vuotta ei myöskään meillä sen kummemmin juhlittu. Muutamat raketit ammuttiin ja perunasalatia a`la nakit syötiin- siinä se.

Joulun aikaan polttelin kyllä kynttilöitä, joita olin itse kynttilän valukurssilla tehnyt. Olin tosi pettynyt, koska ne kaikki valuttivat aivan mahdottomasti. Sotkivat kaikki liinat, vaikka oli kuinka isot aluset, niin aina falskasi jostain. Savuttamista niissä ei ollut lainkaan, se oli positiivista. Mutta sekin iso vähän Aallon maljakkoa muistuttava kaksi sydäminen kynttilä paloi aivan oudosti. Toinen puoli humahti yks kaks pohjia myöden ja toinen paloi vain keskeltä jättäen korkeat suipot tornit pystyyn, kunnes valutti yhdeksi mössöksi kaiken massan.
Liekkö massassa jotain hämminkiä vai valajassa, sitä en tiedä. Mutta pettynyt olin kovasti.

Jotain käsitöitä olen tehnyt. Ristipistoja olen yrittänyt väkertää, mutta siinä silmäni tahtovat vastustaa. Välillä näkö heittää niin, ettei näe edes kunnolla neulaa ja välillä kaikki näkyy niin kirkkaasti aivan kun katselisi suurennuslasin läpi.

Olen sitten myös vähän ommellut paria tilkkutyöjuttua, mutta ne ovat vielä vaiheessa jonkin aikaa.
Neulonut olen sukkia ja kaulahuivin ja pipon.
Olen myös ommellut parit fleese haalarit prototyypiksi yhdelle alihankkijalle. Josko siitä saisi jotain pientä puuhaa kevät talvella tiedä häntä. Aika näyttää.

Mutta tälläinen päivitys tälle kertaa, ensi kerralla enempi ja toivottavasti jotain kuvia myös.

Kynttilänvaluu kurssi

Tänään oli kynttilänvaluu kurssi ja kappas vain enköhän minäkin siellä istua töröttänyt. Kuinkas muuten. Aina pitää kokeilla jotain uutta. Tätäkään ei ole tullut ennen kokeiltua ja uskokaa tai älkää, kyllä tähänkin voisi koukkuun jäädä. Oli se sen verran mukavaa ja luovaa. Vielä kun saisi omassa rauhassa tehdä kaikenlaisia kokeiluja.

Viikonloppu menikin ihan sängynpohjalla kovassa kuumeessa. Eikä tuo olo vieläkään ole mikään kaksinen. Töissäkin olin, kerta ei aamulla kuumetta ollut, niin miksikäs sitä pois töistä olisi. Sain kyllä kuulla usealtakin, että etkö voi koskaan mennä ajoissa lääkäriin, mutta kun on jästipää niin on. Kun en rakasta noita lääkäreitä, niin en turhaan viitsi niitä käydä ihailemassa.



Noista kynttilöistä tuo iso kaksi liekkinen Aallon maljakkoa muistuttava on mun suosikkini.
Vielä kun löytyisi saippuan teko kurssi, niin olisi tosi kiva. Niitä kursseja kai järjestetään aika harvoin näillä leveysasteilla.

Pikkujouluja

Meillä vietettiin eilen Topilaisten pikkujouluja. Oli tosi kiva ilta, naurua riitti ja mukavaa oli. Ja ainahan meillä on tapaamisissa niin mukavaa. Illat kuluu vain niin nopeaan, ettei tahdo perässä pysyä.
Meillä oli myös joulupistelyvaihto. Alla olevassa kuvassa näkyy mitä kaikkea kivaa me saimme ja mitä me vaihdoimme. Kaikki oli niin hirmun ihania juttuja.


Minun vaihtoni meni Tuulalle. Minä pistelin joulukortin jossa oli pukin pää. Mukaan laitoin myös namua sekä vähän lankaa, koska luulen, ettei Tuulalla varmaankaan ole yhtään ainoaa lankatokkaa. Ainakin luulen niin... ;o) enhän minä toki varmaa tiedä, mutta Tuulan tuntien niin luulen....
Tein myös tilkkutyö avaimenperän muistoksi ja vielä paketin päälle koristeeksi neulahuovutetut pienet sydämet.


Tässäpäs vielä lähemmin kuva kortista. Nappasin muuten nämä kuvat Tuulan blogista, kun oma kamera oli ilman pattereita eilen. Ja en voinut itse kuvata yhtään kuvaa. Mutta luulen, ettei tytöt tykkää pahaa.

Minä sain itse myös kaikenlaista ihanaa. Sain amarylliksen, yhden lempikukistani. Myös kortteja sekä iki-ihanan ristipistokirjasen. Aivan ihania malleja. Kynttilöitä, joita rakastan joulussa kamalasti. Minulla palaa aina jossain jokunen kynttilä.


Minä vastaavasti sain oman vaihtarin Tilkkumuorilta. Ja ette voi arvata miten ihanan jutun sain. Siinä oli yhdistetty tilkkuilua ja ristipistoa...siis sanoin kuvaamattoman ihana. Tänäänkin tulin töistä kotia ja väsytti aikalailla, niin heti ensimäiseksi kävelin työpöytäni luo ja nappasin tämän työn käteen ja ihastelin. . . Meillä kun on Tilkkumuorin kanssa myös tilkkutyöt samana harrastuksena. Voi kun me asuisimme hiukan lähempänä toisiamme, niin voisimme vaikka harrastaa tätäkin yhdessä. Matka vain rajoittaa, ettei aina voi lähteä kauas harrastuksiin.


Tuula toi myös minulle paketin Tilda tapaamisesta, (pikkujouluista) jossa en itse ollut. Tämän sukan oli tehnyt Mari. Mari on minulle vielä ihan uusi tuttavuus. En ole vielä häntä tavannut, mutta odotan innolla, että seuraavassa tapaamisessa näemme. Tämä Tilda sukka oli myös aivan ihana. Samoin kortti. Kaunis, kaunis. Kiitos siitä.

Tälläistä tällä kertaa. Nyt on taas kiirehdittävä sillä kohta meille tulee kaveri tekemään koulutyötä kanssani. Siinä se menee sitten tämäkin ilta rattoisasti. Ei vain oikein jaksa nyt innostaa koko opiskelu. Mutta pakko kai yrittää sinnitellä ...
Mutta kirjoittelen taas jossain vaiheessa kun tulee siihen aikaa ja saan jotain valmista.

Jotain valmista marraskuussakin sentään...

Marraskuu on ollut taas niin vaihderikas kuukausi ja loppu kuuta mennessä kiireet vain lisääntyy. Onneksi on sentään vielä pari päivää tätä kuuta ennenkuin vaihtuu joulukuuksi. Sillä olen asettanut itselleni sellaisen tavoitteen,että tätä blogia pitää vähintään kerran kuukaudessa ennättää päivittää näin työaikana. Loma aikana sitten voi päivitellä tiheämpään tahtiin, jos on jotain päivittämistä.

En ole kuitenkaan ihan toimettomana ollut tätäkään kuukautta. Tässä on taas yhdet sukat neulottuna pukinkontiin...kuka päättelisi...siitä minä en niin kamalasti perusta.


Tässä toiset sukat jälleen pukinkontiin. Olen jo samasta langasta kutonut aiemmatkin, mutta jäi niin sopivasti lankaa, että sain vielä yhdet sukat.

Sitten olen vielä askarrellutkin. Aiemmin oli kuvattuna nuken/peikon/pukin päitä , niin nyt olen saanut päihin vähän väriäkin. Silmiäkin ja suutakin on tullut maalailtua. Silmiä pitää vielä vähän trimmata, pitää laittaa mustuaiset ja valopilkut paikalleen. En vain löytänyt niin pientä sivellintä millä olisin saanut ne maalattua, joten on pakko kai käydä vähän ostoksilla.
Juuri tuossa huomasin kuvatessani, että yhdeltä raukalta on jäänyt kokonaan korvat pois. Mutta se on varmaankin sen oma syntymä vika. Emmehän me kukaan ole ihan täydellisiä.
Kyseistä massaa on vielä tuolla purkissa odottamassa, että tekisin vielä lisää näitä päitä. Saa nyt nähdä missä vaiheessa innostun ja tekaisen kuivumaan muutaman pään lisää. Ainahan sitä varastossa pitää olla muutama pää...


Ristipistojakin on tullut vähän pisteltyä. Kastetaulua olen aloitellut kaverin tytölle. Se on vielä kesken, mutta valmistunee jossain vaiheessa.
Sitten kokeilin sitä liukuvärjättyä lankaa noihin kirjaimiin, mutta en ollut tyytyväinen. En osaa pelata sen langan kanssa ollenkaan. En saa siitä sellaista nättiä jälkeä. Ei ole minun lankaa. Tai sitten pitää harjoitella tosi paljon. Niin ehkä sitten eläkkeellä ollessa jotain osaa. Yhden pienen joulupukin päänkin olen tehnyt. Ja muutamia joulukortteja, mutta niitä ei voi vielä nyt julkaista.

Ja sainhan minä tuhlattua noita ikivanhoja puuvillaisia lankakeriä aikapinon varaston kätköistä pois. Tein pukinkonttiin jokaiselle perheenjäsenelle omat virkatut saunapefletit. Välillä tuntui, että aina kun pääsi vauhtiin, niin joku lanka loppui juuri pahasti kesken, mutta sitten en enää jaksanut sitä ajatella. Virkkasin aina vain kunkin kerän kerrallaan loppuun ja olin tyytyväinen.
Nyt ostan vain vähän lisukkeita kuhunkin pakettiin ja saan paketoitua ja kappas on lahjoja syntynyt vähän itsestään.

Tässä on mamman oma poika. Joka ei oikein ymmärtänyt, miksi ei häntä voisi samalla kuvata, kun kerran muitakin juttuja kuvataan. No mikäs siinä. Pääsihän se poika kuvaan. Toinen mamman poika ei sitten halunnut edes pyydettäessä paikallaan pysymään, että olisi voinut kuvan napata myös hänestä.

Tässä on Kotiliedessä olleet Sulotar- nimiset sukat. Pakkohan ne oli jo nimen perusteella tehdä ja itselleni tietenkin. Ja näitä en kyllä raski edes antaa kenellekkään.


Olen myös ommellut aikalailla tässä loppukuusta. Otin töistä töitä kotiin ilta ja viikonloppu hommiksi. Jouluksi pitäisi saada ommeltua sata riihipaitaa. Kymmenkunta on jo ihan valmista ja toinen kymmenkunta on ihan pian valmiina. Pikkuhiljaa niitäkin sitten syntyy. Niistä en vain ole ottanut mitään kuvaa. Mutta jos tässä joku päivä muistaisi ottaa tuonne työhuoneeseen kameran, niin voisihan sitä niistäkin kuvan napata. Lisäksi pitäisi vielä ehkä ehtiä muitakin ompeluita tehdä töihin. Mutta katsotaan mihin aika riittää. Pitää kuitenkin jotain koti hommiakin ehtiä iltaisin tehdä.

Nappasin myös kuvan noista aiemmin tehdyistä Tildailuista. Yksi nuken vartalo on vaiheessa työhuoneessa ilman vaatteita,samoin etana. Jospa nekin sieltä joskus kuvaan päätyisi. Ken tietää. Tilda jutut eivät ole mitään varsinaisia Tilda kankaista tehtyjä, mutta eipä se minua haittaa. Teen aina siitä kankaasta mikä milloinkin huvittaa ja mikä fiilis itsellä on.

Että tälläistä tällä kertaa tässä kuussa on tehty. Seuraavalla kerralla sitten taas jotain lisää toivottavasti.

Lomalla on mukava puuhastaa..

Tänään on ollut tosi mukava päivä. Olen korjaillut vaatteita, vaihtanut vetoketjuja,lyhentänyt housunlahkeita sekä kutonut sukkia pukin konttiin.

Olen myös illansuulla vähän askarrellut, tein omatekoisesta massasta nuken/ peikkojen/joulutonttujen päitä. Tässä ensimäisessä kuvassa on valmis peikko ja tälläisiä pitäisi noista päistäkin sitten jossainvaiheessa tulla.


Tässä päät ovat tikkujen varassa kuivumassa. Täytynee vain toivoa, että ne saavat kuivua rauhassa, ettei pikkukäpälät mene niitä hiplaamaan. Kiinnosti tuo kyllä vähän isompiakin, olisi niin mielellään tehnyt mieli vähän hiplata.


Kävin myös vähän alennusmyynnissä. Jos kerran on hyvät alennukset, kuten esim 40%, niin tokihan silloin voi jotain osaa...halvalla kun saa ;o)


Muutamat lyhyet pyöröpuikot tarttui mukaan. Näitähän aina tarvii.

Ihan vain muutama hyvä tarjous myös noista ristipistotöistä...taas kun halvalla sai. Ison koirataulun vai susitauluko lie, ajattelin tehdä pojalleni lahjaksi. Sitten tuo "kalastaja setäsen" ajattelin tehdä pojan kummisetälle muistoksi, kun tässä keväällä jää eläkkeelle.
Sitten mitenkähän selittäisi nuo alemmat...no ainahan sitä joulukortti malleja tarvii. Nekin kuitenkin sai niin halvalla, ihan pakkohan se oli.

Niin ja kun kerran käsityökankaistakin oli 40%, niin pitihän sitä ristipistokankaitakin sitten ottaa. Ja samallahan saivat pakanloput myytyä.
Eihän sitä ristipistotöitä voi tehdä, jollei osta myös niihin lankoja. Ihan järkeen käyvä selitys, ainakin minusta.

No olen jotain myös neulonutkin. Tässä pari kuvaa hartiahuivista. Sain sen muutama päivä sitten valmiiksi, ei vain ole tullut kuvattua. Enpäs ole aikoihin neulonutkaan reikäneulosta. Oli oikein kiva tehdä tuollaisesta pörrölangasta.


Langan päät vain pitää päätellä, niin sitten saan tämänkin käyttööni. Ihanasti hartioita lämmittää. Taidan ottaa tuon mukaan reissuun ensi viikolla.

Tällä viikolla tuli postissa se tilaamani oma läppäri. Nyt siihen on asennettu jotain ohjelmia ja kohta saan kai sen jo käyttöönikin. Siinä on myös wep-kamera, niin sillä voi sitten olla yhteyksissä esim. topilaisiin, kun ne pistelevät innoissaan ja jos en pääse joka kerta mukaan. Lieköhän niillä kenelläkään moista vekotinta, että yhteydet pelaisi...siinäpä haastetta topilaisille. Ähäskutti... ;o)

Mutta tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. Vielä on ensi viikko lomaa, mitähän sitä kaikkea kerkeää ensi viikolla puuhaamana. Pitäisiköhän sitä välillä olla ulkonakin. On mennyt koko viikko aikalailla sisällä ollessa. Huomenna ajattelin lähteä helluni kanssa hakemaan metsästä havuja....jotain suunnitelmia myös niistä mielessä...katsotaan mitä keksin.