Pihahommat ovat ihan alku tekijöissään. Onneksi nurmikot on nyt haravoitu, mutta kaikki kukkapenkit ja istutukset on vielä täysin tekemättä....
Minulla on ollut monenlaisia miettimisen aiheita tässä kevään aikana. Ja ne on osittain ressaneet minua. Mutta nyt olen tehnyt sen päätöksen, että jos ei joku asia minua miellytä, niin miksi tekisin sellaista. Yksi asia oli opiskelun lopettaminen Savonlinnassa. Viime viikolla sain vihdoin ja viimein ratkaistua sen ja laiton eropaperit menemään sinne. Ja ette usko, miten olin helpottunut siitä. Yksi asia pois mielestä.
Mutta tämähän ei tarkoita sitä, että heittäisin opiskelut pois...ei suinkaan, nyt vain suuntaan sen kiinnostuksen kohteen sellaiseen mikä minua kiinnostaa enempi. Eli käsityöpuolen ammattiinhan se edelleen liittyy. Ja työnohessa sitä alan syksyllä suorittamaan. Tämä koulutus mikä nyt on minulla alkamassa on ainutlaatuinen ja siellä koulussa opettaja tekee minulle ihan oman hopsin. Heillä ei nimittäin ole näin monimuotona ennen koulutettu. Jostain syystä he olivat nyt innostuneet asiasta, kun minä heille sähköpostia laitoin ja kyselin mahdollisuutta opiskella työnohessa..... ja voitte vain arvata olenko nyt innoissani siitä!
Syksyä odotellessa. Koulutuksen kerron sitten vasta kun se on 100% varmasti alkanut/ alkamassa.....siihen asti jännitystä elämään :o)
Työnhakuja olen myös tehnyt nyt taas , kun tuo työ alkaa taas tökkimään niin mahdottomasti.
Töistä kotiin tullessa olen jotenkin ihan kuitti, enkä tahdo jaksaa tehdä mitään....liekö piilotressiä... tiiä häntä.
En ole juurikaan mitään järkevää edes käsityörintamalla saanut aikaseksi.
Tämän pikku liinan olen virkannut ja sitä nyt mietin, että jätänkö sen liinaksi vai laitanko kelloksi?
Sitten kopioin näitä pikkuruisia juttuja...näitä olen leikkaillut iltaisin ja näistä on ajatus... ikuisuusprojekti ehkä, mutta ajatus kumminkin. Tavoite saada valmiiksi ennen eläkeikää...onneksi sinne on vielä paljon aikaa jäljellä. Mutta ei tule kiire kun asettaa pitkän aikatavoitteen....
Tämän punaisen langan sain nyt sitten loppumaan. Tein siitä vielä yhden kellon. Aika iso tästä tuli, mutta eipä tuo haittaa. Joskus jostain se paikkansa kyllä löytää tämäkin.
Tänään sunnuntaina meillä on siivottu ja järjestetty paikkoja. Jälleen kerran on todettu, että miksi ihmeessä sitä pitää kerätä tuota roinaa joka nurkkaan ja sitten ne pyörii ympäri taloa ja joka paikka on sitten sekasin....mutta ....Nuorimmaisella on ensi viikko enää koulua ja sitten pääsee kesälaitumelle. On sen aikakin kyllä jo. Väsymystä on hänelläkin jo havaittavissa. Kumpa itselläkin alkaisi jo kesäloma. Mutta kuukausi pitää vielä jaksaa ahertaa.
Lämpimiä päiviä vain tässä alkaa jo toivomaan. Mutta ehkä se meillä juhannuksena sitten alkaa jo lämmetä ;o)
