Laiskotuksen huippu....

...on ollut kyllä tänään. En ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Mutta toisaaltaan, olen oppinut olemaan välillä myös tekemättä mitään. Aina ei tarvi nyplätä tai tehdä jotain, vaan joskus voi vain olla. Siispä en kanna ollenkaan huonoa omaa tuntoa.

Kävin kuitenkin tänään pienen koe kävelylenkin ja se meni ilman rytmihäiriö tuntemuksia eikä huimauksestakaan ollut tietoa sen jälkeen. Joten kaikki hyvin ainakin tänään.

Viime viikolla olimme siellä Vuokattihiihdoissa. Isäntä hiihti ja mie harmittelin omaa hiihtämättömyyttäni kovasti. Kävin sen verran suksien päällä, että n. 2km koitin hiihtää, mutta sen jälkeen sainkin niin kovat rytmihäiriöt, ettei meinannut loppua tulla. Joten luovuin siitäkin urakoinnista sitten kokonaan. Mitäpä tuota väkisin yrittämään, kun ei nyt onnistu niin ei .

Sen olin päättänyt, että Naapurivaaran tansseihin menen vaikka kuolema tulisi. Sieltä en pois jää. Sitä olen vuoden odottanut ja sinne menen!... söin hieman ylimääräistä rytmihäiriölääkettä ja siellähän minä tanssasin koko illan. Paita oli märkä ja nautin koko illan. Taivaallisen ihanaa!!! Kyllähän sen seuraavana päivänä sitten kyllä huomasi olosta, mutta se kärsimys oli sen arvoista. Onneksi on lääkkeitä keksitty tähän maailmaan. Sanoinkin isännälle, että jos en kykene tansseista autolla ajamaan kämpälle, niin tuletko hakemaan...lupasihan se ;o) Mutta ei tarvinnut. Itse ajoin ja iloisena tulin kullan viereen nukkumaan.

Tässä neiti on tulossa hiihtämästä iskän kanssa Vuokatin järven jäältä.


Ilmathan meitä kyllä suosi hyvin koko reissun. Suunniteltiinkin josko ensi vuonna oltaisiin to-ma... toivottavasti itekkin on silloin jo hiihtokunnossa.

Käsitöitä en ole saanut mitään valmiiksi. Työt olen aloittanut ja kai ne on sen verran olleet rasitukseksi, että ei ole enää iltaisin haluttanut tehdä mitään käsillä. Pikku hiljaa kuitenkin nekin ajallaan alkavat maistua.
Tänään yritin tehdä yhtä ristipisto työtä hetken, mutta kummalista. En nähnyt siitä mitään. ... Onko minun näkö huonontunut vai johtuneeko tästä sairastelusta???? Aioin kuitenkin tilata Ateljee Margaretasta sellaiset suurennus lasi hommelit ja kokeilla sitten uusiksi. Jos ei niin sitten pitää valittaa neurologille, kun seuraavan kerran menen vastaanotolle. Harmillista...

Vuokatista jäi kuitenkin jotain tuliaisia käsiini.... jälleen yksi ihana virkkauslehti....monta kivaa mallia odottaa tekijäänsä....


Eilen töistä kävin meidän myymälän loppuun myynneissä. Sieltä ostin ensi joulua ajatellen lahjoja.... löysin kynttilätonttuja sekä kynttilätonttu paketteja ja ihania tuoksu saippuoita... Kun halvalla saa, ei voi olla ostamatta. Onpahan sitten nyt tälle vuodelle alettu hyvissä ajoin nuo joululahja ostot. Kunhan ne vain sitten laittaisi sellaiseen paikkaan jemmaan, että ne sieltä sitten löytää... ;o)


Kaupasta ostin myös vähän kesäksi siemeniä... mutta unohdin mullan oston kokonaan. Joten pitänee käydä alkuviikosta hakemassa taimimultaa. Ja pääsiäiseksi ostin rairuohon siemeniä. Ne ajattelin kans kylvää jo ensi viikolla.


Kevät on kauneimmillaan. Aurinko lämmittää jo niin paljon, että vesi tippuu rännejä myöden. Ihanaa. Olen anonut viikon ennen ja jälkeen pääsiäisen talviloman. Vielä ei ole lappu tullu hyväksyttynä, mutta luulen sen kumminkin saavani. Joten sitä odottelen ihan innoissani.

Ensi viikolla pitäisi torstaina lähteä käymään Helsingissä mutka, to-pe. Ja minähän jännitän tuota lentämistä ihan hirveästi. En varmaan totu siihen ikinä. Päivät siellä menee kivasti, kun on koulutusta ja illaksi olen ajatellut seurustelua ihanien ihmisten kanssa, heitä näkee tosi harvoin. Joten odotan myös siltä reissulta tosi paljon.

Epäonnistumisia...

Joskus tuntuu, että kaikki menee pieleen.
Sain vihdoin ja viimein kylliksi kovetettua tuon piikan kellotaulun. Niin sitten niin fiksuna tyttönä laiton erikeeperiä ihan kunnolla noiden levyjen päälle, että sehän muuttuu sinne sitten kyllä näkymättömäksi, liimautuu kunnolla kiinni eikä näy tuolta alta... ja voi jummijammi...sieltähän se pilkottaa niin kivasti liimatönkit....äsh! Irti ei nyt sitten kello taulu enää kyllä lähde, mutta läheltä katottuna se on kamala.
Häätyy laittaa sellaiseen paikkaan tytön huoneessa, että ei ole ihan silmien edessä. Harmittaa, mutta ei aina nämäkään hommat onnistu.

Sitten toinen epäonnsituminen. Tein nyt sitten kuitenkin vielä toisen maton siitä ontelokuteesta, joka on oottanut pöydän reunalla jo tovin. Niin eiköhän sitten tästäkin matosta tullut vajaakki. Lanka loppui just kesken loppukerrosta kesken. Ehkä noin 30-40 cm.... höh ja nyt jos puran tuon pois, niin sen näyttää ihan hassulta. Nyt pitää vain toivoa, että edustaja käy töissä ja saisin siltä palasen tuota kudetta , että saisin tuon jatkettua. Muuten joudun purkaaan yhden kerroksen pois siitä ja sitä en haluaisi, koska just tuo koko on niin soppeli. Nyt saan laitettua sitten kaksi samanlasita mattoa veskin lattiallle, vierekkäin kuten kaksoset ;o)

Ja kukas linssilude se siihen änkesi kuvaan. On se vain sellainen kamerakoira. Ihan kun se nauttisi kuvattavana olosta.

Olen taas tämän viikon sairaslomalla, sillä huimaus palasi takasin kuvioihin. Eilen kyllä aloitin työpäivän ihan normisti. Ehdin olla töissä ehkä noin tunnin ,kun huimaus alkoi kun salama kirkkaalta taivaalta ja kamala, jumalaton päänsärky. Onneksi työterveyslääkäri kirjoitti heti kättelyssä viikon sairaslomaa. On ollut tämän kans ennekin tekemsissä, niin tiesi hoitokeinot. Kun eihän tätän tautiin ole muuta kun se lepo ja lepo.

Olen kuitenkin päättänyt, että vaikka kontaten menen viikonloppuna Vuokattiin. Harmittaa kyllä suunnattomasti, kun en itse pääse tänä vuonna osallistumaan vuokattihiihtoon. Mutta ensi vuonna sitten uudella mielellä ja uudella kunnolla. Nyt on tyydyttävä vain nappiksen tanssuloihin ( jos pää kestää ja pitää mut pystyssä). Pitänee nyt levätä oikein kunnolla. Ja onhan mulla oikein neurologin määräys, että pitää tehdä kaikkea sellaista mikä ärsyttää sitä tasapainoaistia esim. luistella, hiihtää,pyöräilä....niin miksei myös tanssiakkin. Ja nyt on sitten hyvä syy oikein nojautua tansitettaviin....eikös? :o)

Ilma on kyllä tuolla ulkona ihan mahtava. Aurinko paistaa täydeltä terältä, hieman kylmä tuuli kyllä pukkaa päällensä, mutta eiköhän siitä toppatakilla selviä. Saisi haettua postin laatikosta tälle päivälle.

Jokohan sitä ensi viikolla saisi jotain onnistuneitakin käsitöitä aikaiseksi.

Ristiäiset....

...on nyt käyty ja kummipoika on nimensä saanut. Mukavaa oli ja tilaisuus oli lämmin. Lapsi sai sievän nimen.
Tälläiset paketit vein mennesä. Annoin myös isosiskolle oman paketin, ettei tule pahaa mieltä kun pikkuveikka saa vain omia paketteja.

Tänään sain tehtyä tälläisen neulomuksen valmiiksi ja laitoinkin sen ristiäisiin päälle. Oikein on mukavan tuntuinen vaate päällä, ei ole liian paksu eikä kuuma. Itse vähän ihmettelen, miksi olen nykyisin alkanut ostella lilan sävyisiä lankoja ja vaatteita, eikä se väri ole minua ennen miellyttänyt. No tämäkin on lila ja toinen lanka oottaa myös joka on suurin piirtein samaa sävyä. ... maailmassa on monta ihmeellistä asiaa....

Ja huomenna se työkuviot sitten alkaa.... mitenkähän sitä aamulla jaksaa herätä kellon soittoon?

Maaliskuu...

...on sitten alkanut hyvää vauhtia. Huimauskin on helpottanut, nyt on sellainen aave tunne päässä. Vaikkakin eilen kaupassa käydessä tuli älyttömän huono olo kesken ostosten. Nyt vähän jännittää, kun maanantaina pitäisi aloittaa kokeilemaan työntekoa, että miten käy. No yritetään ja jos tuntuu pahalta, niin sittenhän tuota sairaslomaa saa lisää.

Olen nyt käynyt vähän ulkona jo käveleenkin. En vieläkään pitkää matkaa, mutta vähän kerralla siinäkin. Tänään kävin tytön ja isännän kanssa luistelemassa ja jos sitten vielä iltasella kävis pikku kävelylenkin, niin siitä ne voimat pikku hiljaa alkaa nousta. Onhan se vain työlästä aloittaa liikkuminen viiden viikon paikalla olon jälkeen. Hikeä puskee jo ajatuskin, että pitäisi lähteä ;o)

Huomenna sunnuntaina meillä on tiedossa ne ristiäiset. Sinne tein vauvalle lahjaksi tilkkupeiton. Nyt se on sitten valmis ja kuvattunakin.

Kuvasin sen ulkona lumihangessa. En ole nimittäin koskaan kuvannut ulkona töitäni. Hieman oli hankalaa, kun oli niin kova tuuli, ettei peitto lähtenyt tuulen mukaan.
Jotenkin vain tuntuu, että tuo valokuvaus ei ole niitä minun parhaimpia puoliani. Aina huomaa jälkikäteen, jonkun jutun mikä sitten näyttää koneella tosi pahalle...no eihän sitä kaikessa voi olla maailman paras ;o)...öhöm...;o))

Tausta kankaaksi laitoin tälläisen ...
Miten ihmeessä tämäkin kuva on toisessa laidassa...ja niinkö minä sitä siihen tuuleen tälläsin muka....höh!

Eilen sitten liimailin / kovetin tuon kellotaulunikin. Tänään sitten sen irroitin, ja yllätys yllätys -siinä ei ollutkaan riittävästi kovuutta. Jouduin se kovettamaan toiselta puolen tänään sitten uudelleen.... no nyt se siellä kuivuu. Jos huomenna kaikki on ok, niin laitan koneiston päälle ja taas on yksi urakka valmiina.

Seuraava onkin siellä jo tuloillaan....

Tässä vielä kuva meidän mettäkävely retkestä eiliseltä päivältä. Innokkaita oli ainakin koirat :o)


Nyt olisi lähdettävä opettamaan tytölle valoryijyn tekoa. Sai oman koulutyönsä villalangasta ja säkkikankaasta tehtyä, niin nyt sitten kokeillaan kotona paperinarusta samaa... on se mukava kun on niin innostunut kokeilemaan kaikenlaista käsillä tekemistä. Ja nythän on hiihtoloma alkamassa meillä, niin on aikaa tehdäkkin just sitä mistä tykkää.

Minulla taitaa urakkana olla keittiön verhon ompelu ja ne tilatut palmikko sukat seuraavat.... ja jotain muutakin .