Lunta pyryttää...

...mutta mieli on hyvä. Kävin tänään siellä neurologilla ja sain hyviä uutisia. "Tauti" on se vestibulaarinen neuriitti jota epäiltiin. Nyt siihen sain hoitona akupunktiota siltä neurologilta, jonka pitäisi nyt se alkaa sitten parantamaan vauhdilla... muutenkin kyllä oireet on alkaneet jotenkin helpottamaan. Johan ne on kestäneetkin yli 4 viikkoa. Sairaslomaa sain vielä viikon ja tarvittaessa saan lisää, jollei siihen mennessä tokene. Mutta kuuleman pitäisi nyt helpottaa ihan lähipäivinä. Sitä odotellessa....

Viikolla kävimme tyttären kanssa siellä sen kontrollissa Oulussa ja poikkesimme Kärkkäisellä ja Kodin Anttilassa. Eihän sitä pääse ilman kotiin tuomisia tulemaan :o)
Hankin sieltä keittiöön verhokankaan sekä vähän lankaa, koska on yksi tilaustyö sekä yksi oma työ kesken mistä loppu lanka pahasti kesken. Siis hyvä syy tehdä hankintoja. Niin ja armeija- lapsi laittoi viikolla viestiä, että pitäs äitin kutoa vielä yhdet mustat villasukat..niin mikä ettei.

Olen pikku hiljaa virkkaillut. Rivi silloin toinen tällöin. Ja tälläisen sain aikaiseksi. Malli oli huomattavasti isompi mitä tarvitsin, joten jätin siitä pois kierroksia. Tästä olisi tarkoitus tehdä neitille oma toivomansa kello huoneensa seinälle. Pitänee joku päivä ottaa liimat ym välineet ja alkaa tekemään tämä sitten käyttökuntoon. Lankakin oli sopivasti varastosta löytynyt, jotain pikku mummon aikaisia virkkauslankoja. Nyt on sitten taas yksi "nytterö" vähempänä.

Lankaa jäi vielä toinen "nytterö". Siitä haluttaisi kokeilla joku kippoloinen, mutta en tiiä onnistuuko. Toisaaltaan nämä kellot on jotenkin hauskoja tehdä.... niin , sen näkee sitten mitä tuleman pitää...suunnitelmia...hmmm...

Kauppareissulla jäi käteen myös uusi virkkauslehti.

Kivoja malleja monta tässä....

Ja enhän minä ilman ompelukonettakaan ole tietenkään malttanut olla. Siinäkin kun on malttanut vähän kerrallaan, niin saa aina jotain aikaiseksi. Tälläiset lappuloiset olen tehnyt. Tästä pitäisi tulla viikonpäähän ristiäisiin kummilahjaksi peitto pikku ukkelille...

Sanoinkin, pikku ukkelin iskälle, että tämä on ollu sellainen minun pelastustyö. Olen saanut jotain muuta ajateltavaa näille päiville, kuin vain tätä omaa olotilaa. Ja näin olen ehkä pysynyt järjissäni. Pitänee se kasata tässä viikolla joku päivä.
Innolla odotan sitä, että pääsen taas kummitätiksi..... minusta se on suuri luottamuslause.

Tässä ollaan neitin kanssa oltu lähes yhtä kauan sairaslomalla. Kahdestaan ollaan päivät vietetty ja neiti ( 11v) on leikkauksesta ja flunssasta toipunut, niin on se hänkin saanut jotain aikaiseksi. Oikein olen tyytyväinen miten hienot sukat sai pikku neiti aikaiseksi. Ja kaikenlisäksi ihan ensimäiset sukat. Lapasia on kutonut ennekin. Kantapääkin onnistui tosi hyvin.

Tässä katsaus neitin omaan käsityökoriin...

Lankojahan se neitikin osti Oulun matkalta. Ja ihan itse ohjeesta virkkasi tuota laku-patalappuakin. Teki jopa paremman lapun mitä minun ensimäinen teelmys...luin nimittäin ohjeen väärin. Ilmankos siitä tuli vähän hassu. Sitä ei kylläkään tänne näytille laiteta. ... häätynee se ottaa joskus uusiksi.. Nyt vain tulee paineita saada samanlainen kun pikku neiti...hmm.... paineita, paineita.... :O)
Kohtahan tuo taitaa päihittää asiassa kuin asiassa minut...

Kyllä sitä jo tekee mieli suksien päälle. Ulkona pyryttää lunta ja on aika vinkerä tuuli. Mutta mieli tekee silti ulos. Ehkä jo huomenna voisi toivoa pääsevänsä. Ja jos olen oikein kiltti ja toivon hartaasti, niin jos sitä jo ensi viikolla suksillekkin pääsisi.... sitä niin hartaasti toivon.
Olen sanonut, että kun kolmen viikon päästä mennään Vuokattiin Vuokattihiihtoihin, niin siellä minä kyllä haluan jo hiihtää joka päivä vaikka vähän. Tänä vuonna kun en itse uskalla osallistua hiihtoon kylmiltään. On nääs nuo harjoitukset jääneet kokonaan väliin...;o) Ensi vuonna sitten kyllä taas sekin hiihdetään.
Mutta Nappiksen tansseihin on kyllä päästävä, siitä en luovu jos jalkeillani pysyn!

Nyt odotan näillä minuuteilla armeijan poikia kotia...

Helmikuu jo puolessa menossa...

...ja aurinko paistaa päivisin tosi komeasti. Olen edelleen sairaslomalainen. Aika kuluu tosi hitaasti. Mutta nyt on onneksi jo paranemaan päin. Vielä pitää reilu viikko oottaa, että pääsee lääkäriin. Sitten kuulee tuomion.

Olen jotain yrittänyt kuitenki puuhastella, muuten järki lähtee jos ei saa mitään tehtyä. Eihän sitä voi montaa hetkeä yhtäsoittoa tehdä, mutta jotain pientä kerrallaan. Eli vähän päivässä paljon viikossa, niin kuin sanonta kuuluu. ;o)

Olemme pääseet huimauksesta huolimatta käymään poikien valatilaisuudessa Sodankylässä viime viikonloppuna. Oli se aika kiva kokemus, vaikka pakkasta oli tosi paljon. Rankka reissu oli ja toipumiseen meni pari seuraavaa päivää, mutta silti olen sitä mieltä, että se kannatti.
Tässä kuvassa on todistus siitä, että kyllä ne poijat osaa mennä tosi siistiin riviin kun käsky käy...

Olihan siellä valatilaisuudessa varmaan tuhatkunta ihmistä. Ei noita tilaisuuksia kovin usein pääse seuraamaan. Oli mukava kuitenkin, sitten kun saimme tuoda nuorison sieltä omalla kyydillä kotia. Koti matka meni tosi joutin kuunnellessa armeijan juttuja. On se niin oma maailmansa...

Sain hankittua myös uude silityslaudan päällisen entisen tilalle. Oli mennyt jo tosi huonoksi. Mielestäni löysin nyt tosi sievän kankaisenkin. Olen oikein tyytyväinen. En tykkää niistä teflon pohjaisista ollenkaan. Poltan niissä aina sormeni, ne kun jotekin kuumenevat kun silitän. Vaikkain silittäjässähän se vika on ;o)


Olen pikku hiljaa tehnyt äidilleni keinutuolin päälisen. Ja nyt olen sen sitten saanut valmiiksi. Siitä tuli violetin sävyinen ja ihan kiva mielestäni. Oli se äitikin tähän tyytyväinen. Hänen lempivärinsä on juuri violetti.
Sitten olen myös virkannut noita langan loppuja pois varaston kätköistä. Näistä isoäidin neliöistä en todellakaan tiedä mitä teen ja teenkö ikinä mitään valmiiksi, mutta onpahan ainakin langat saaneet kyytiä. Se olikin niissä se tarkoitus. Voihan niistä sitten vaikka tehdä koiran peiton jos ei muuta käyttöä löydy. Mutta nyt aluksi laitan ne vain varaston kätköihin odottamana jos näistä joskus joku inspis tulis . Ja pitäneehän näitä vielä tehdä paljon lisääkin. Ei tällä määrällä vielä mitään tee. Mutta tämä on sellainen mukava pieni työ aina välissä virkata kun ei oikein muuta jaksa tai pysty tekemään.
Muuta en ole taas saanut valmiiksi. Aloittanut olen tulevalle kummipojalle tilkkupeittoa sekä tikkausvaiheessa on oma parisängyn peitto, mutta ne ei ole vielä julkaisukunnossa.

Aurinko paistaa niin ihanasti tuolla ulkona ja minä joudun vain olemaan täällä sisällä . Epäreilua minusta....mutta tulee se aika vielä että minäkin hiihdän ja mennä viipotan tuolla...oottakaas vain. Mutta nyt vähäksi aikaa vällyjen sisälle ja silmät kiinni, niin jaksaa sitten ottaa isännän kotiin vastaan kun töistä tulee.

Helmikuuta mennään....

...kovaa vauhtia. Hieman vastatuuleen, mutta mennään kumminkin. Olen ollut pari viikkoa sairaslomalla kovan huimauksen takia ja kulkenut joka toinen päivä sairaalassa tutkimuksissa...väsyttävää touhua, mutta pakko vain jaksaa. Taas maanantaina menen neurologin vastaanotolle. Elän toivossa, että nyt jo jotain alkaisi selvitä.

Aika tulee kamalan pitkäksi, kun ei voi oikein mitään tarkkaa hommaa tehdä, kun tulee pää niin valtavan kipeäksi. Sitten alkaa huimaamaan ja saatan jopa kaatuilla.
Jotain olen kuitenkin sinnillä puuhaillu. Vähän päivässä ja kerrallaan, mutta paljon viikossa ;o)

Olen käyttänyt nämä lovikkavanttuut pyykkikoneessa ihan testin vuoksi, millaiseksi ne menevät. Ja eihän nuo menny ainakaan huonompaan suuntaan ollenkaan. Sitten niitä vähän karstasin ja tyttö sai mieleisensä vanttuut. Kovin pörröseksi en tehnyt näitä, koska tämä oli mielestäni tähän ihan soppeli.

Sitten olen neulonut nuo keskeneräiset jämälanka sukat valmiiksi. Molemmissa sukissa on jos jonkinlaista jämäkerää, siis on niin riemunkirjavat ... mutta tehty on ja lankoja vähemmäksi saatu.


Sitten tilasin tukusta näitä tilkkutöihin yksivärisiä lakanakankaita. Ne olen kaikki pessyt ja silittänyt. Jotain olen näistä jo puuhaillut, mutta ne on nyt vielä keskeneräisiä... niistä sitten myöhemmin kun saan ne valmiiksi.
Laskin, että säästin tässä kangasostossa useamman kympin ja siihen olen tosi tyytyväinen ;o)

Mutta tällä kertaa ei ole muuta valmista saatu aikaiseksi vaikka on kuukausi mennyt. Opiskeluhommatkaan eivät etene nyt ollenkaan , kun en voi lukea. Autolla ajokin on kielletty, niin ei pääse edes kaupungille hömpöttelemään - kuluisi aika jos voisi mennä vaikka kangaskauppoihin tai lankakauppoihin. En kylläkään taitaisi siellä pysyä edes pystyssä.... mutta hyvähän se on täällä haaveilla kaikesta kivasta mitä voisi tehdä, jos.....